Ehdotus

Käsiteltävänä oleva neuvoston kompromissiesitys sisältää lukuisia muutoksia, jotka ovat myönteisiä Suomen kannalta. Tehdyt muutokset korostavat pelastuspalvelutoiminnan olevan kansallisen toimivallan alaista toimintaa, jossa komission tehtävä on jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja koordinaation tukeminen. Tähän liittyen neuvoston kompromissiesityksessä on komission rahoitusehtoja tarkennettu korostaen jäsenvaltioiden vastuuta ja omistajuutta voimavarojen kehittämistyössä.

Unionin pelastuspalvelumekanismilla on selkeästi toissijainen asema suhteessa jäsenvaltioiden toimivaltaan. Vaikka päätöksessä jäsenvaltioille asetetaan tiettyjä velvoitteita, kuten riskienhallintasuunnitelmien laadinta tai jäsenvaltioiden voimavarojen käyttö osana eurooppalaista hätäapuvalmiutta, ovat toimet kuitenkin vapaaehtoisia tai niiden toimeenpanossa jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta.

Meneillään olevissa neuvotteluissa on jäsenmailta pyydetty kantoja delegoituihin ja toimeenpanosäädöksiin syyskauden trilogeja varten. Komissiolle voidaan siirtää EU-säädöksissä säädösvaltaa sekä toimivaltaa toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Delegoiduilla säädöksillä muutetaan tai täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia. Säädösvallan delegoiminen mahdollistaa yksityiskohtaisen ja teknisluontoisen sääntelyn siirtämisen lainsäädäntömenettelyä kevyempään ja nopeampaan menettelyyn.

Komitologiamenettely mahdollistaa täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisen EU:n tasolla. Pääsäännön mukaan jäsenvaltiot panevat täytäntöön EU:n säädökset, mutta silloin kun yhdenmukainen täytäntöönpano EU:n tasolla on tarpeen, siirretään täytäntöönpanotoimivaltaa ensisijaisesti komissiolle tai perustelluissa tapauksissa poikkeuksellisesti neuvostolle. Jäsenvaltiot valvovat komissiolle siirretyn toimivallan käyttöä komitologiakomiteoissa.

Päätettäessä pelastuspalvelumekanismia koskevan päätösehdotuksen osalta säädösvallan tai täytäntöönpanotoimivallan mahdollisesta delegoimisesta komissiolle tulee noudattaa SEUT 290 ja 291 artikloissa vahvistettuja periaatteita. Euroopan parlamentti on ehdottanut lukuisia delegoituja säädöksiä, kun taas neuvoston yleisnäkemys pelastuspalvelutoiminnan kansallisesta luonteesta johtuen on se, että artiklojen tulee pääosin olla toimeenpanosäädöksiä. Komissio on ilmoittanut, että jäsenmaita tullaan kuulemaan myös delegoituja säädöksiä laadittaessa järjestämällä asiantuntijakokouksia. Asiaan liittyen Suomi on jättänyt työryhmäkokouksessa tarkasteluvarauman.

Unionilla on toimivalta pelastuspalvelun alalla toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi. Mekanismipäätöksellä harmonisoidaan jäsenmaiden välistä vapaaehtoista yhteistyötä ja kehitetään yhteisiä toimia varautumisen kehittämiseksi. Kyse on pitkälti sääntelystä, joka edellyttää yhtenäisen soveltamisen varmistamista. Tällöin olisi käytettävä komitologiamenettelyä. Komissiolle kuitenkin voidaan siirtää säädösvaltaa täydentää ja muuttaa perussäädöstä teknisten ja toiminnallisten asioiden järjestämiseksi. Tällaisia järjestelyjä ovat muun muassa yhteisen tietojärjestelmän kehittäminen tai komission hätäapukeskuksen toiminnan suunnittelu. Säädösvallan siirto ei voi kuitenkaan koskea perussäädöksen keskeisiä osia.

Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tarkemman sisällön osalta viitataan valtioneuvoston alkuperäiseen kirjelmään 16 päivältä huhtikuuta 2012 ja jatkokirjelmään 22 päivältä elokuuta 2013.

Valtioneuvoston kanta

Suomi tukee EU:n katastrofivalmiuksien kokonaisvaltaista kehittämistä ja kannattaa nykyisten kahden neuvoston päätöksen yhdistämistä yhdeksi unionipäätökseksi. Ehdotus kattaa nykyisin voimassa olevien päätösten mukaisen laaja-alaisen pelastuspalveluyhteistyön ja sen rahoituksen. Suomi pyrkii osaltaan vaikuttamaan siihen, että neuvottelut saadaan päätökseen ja uusi päätös voimaan 1.1.2014 alkaen.

Meneillään olevissa neuvotteluissa on jäsenmailta pyydetty kantoja delegoituihin ja toimeenpanosäädöksiin syyskauden trilogeja varten. Euroopan parlamentti on ehdottanut lukuisia delegoituja säädöksiä, kun taas neuvoston yleisnäkemys pelastuspalvelutoiminnan kansallisesta luonteesta johtuen on se, että artiklojen tulee pääosin olla toimeenpanosäädöksiä. Asiaan liittyen Suomi on jättänyt työryhmäkokouksessa tarkasteluvarauman.

Unionilla on toimivalta pelastuspalvelun alalla toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi. Mekanismipäätöksellä harmonisoidaan jäsenmaiden välistä vapaaehtoista yhteistyötä ja kehitetään yhteisiä toimia varautumisen kehittämiseksi. Kyse on pitkälti sääntelystä, joka edellyttää yhtenäisen soveltamisen varmistamista. Tällöin olisi käytettävä komitologiamenettelyä. Komissiolle kuitenkin voidaan siirtää säädösvaltaa täydentää ja muuttaa perussäädöstä teknisten ja toiminnallisten asioiden järjestämiseksi. Tällaisia järjestelyjä ovat muun muassa yhteisen tietojärjestelmän kehittäminen tai komission hätäapukeskuksen toiminnan suunnittelu. Säädösvallan siirto ei voi kuitenkaan koskea perussäädöksen keskeisiä osia.