Komissio on antanut toukokuussa 2022 ehdotuksen direktiiviksi varojen takaisinhankinnasta ja menetetyksi tuomitsemisesta, jolla korvattaisiin nykyinen vuonna 2014 annettu ns. konfiskaatiodirektiivi (2014/42/EU) ja vuonna 2007 annettu ns. rikoshyötypäätös (2007/845/YOS). Ehdotuksen tavoitteena on tehostaa rikollisen omaisuuden takaisinhankintaa ja menetetyksi tuomitsemista säätämällä nykyistä kattavammin kaikista prosessin vaiheista. Ehdotuksella pyritään tehostamaan erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.
Hallintovaliokunta pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita tärkeinä. Valiokunta katsoo, että EU:n jäsenvaltioilla tulee olla tehokkaat varallisuuden takaisinhankinnan järjestelmät ja toimivaltaisilla viranomaisilla käytössään monipuolisia työkaluja, joiden avulla voidaan muun muassa jäljittää ja tunnistaa entistä tehokkaammin rikollista omaisuutta rajat ylittävissä tapauksissa. Rikollisten keskeinen motiivi on taloudellisen hyödyn saaminen, joten rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn tehokas takavarikointi ja menetetyksi tuomitseminen on yksi vaikuttavimmista keinoista torjua rikollisuutta.
Neuvoston yleisnäkemys ja Euroopan parlamentin (EP) kanta on hyväksytty kesäkuussa 2023, josta alkaen on käyty trilogineuvotteluja. Tämänhetkisten tietojen mukaan viimeiseksi tarkoitettu trilogi on 12.12.2023. Saadun selvityksen mukaan tämänhetkisen neuvottelutilanteen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että lopulliseen direktiiviin tulee myös velvoitteita, joihin valtioneuvosto on trilogineuvottelujen aikana suhtautunut varauksellisesti.
Hallintovaliokunta on antanut direktiiviehdotuksesta aiemmin lausunnot HaVL 3/2023 vp ja HaVL 30/2022 vp. Valiokunta on lausunnoissaan käsitellyt muun muassa ehdotuksia, jotka koskevat varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavia toimistoja (Assets Recovery Office, ARO). Suomessa tällainen ARO-toimisto toimii keskusrikospoliisin yhteydessä.
Jatkokirjelmässä on esitelty keskeisiä EP:n muutosehdotuksia. Poliisiyhteistyön osalta EP ehdottaa muun muassa, että ARO-toimistojen pääsyoikeuksia tietoihin (6 artikla) merkittävästi laajennetaan. Jos ARO-toimistojen pääsyoikeuksia tietoihin EP:n ehdotuksen suuntaisesti kasvatetaan komission ehdotukseen verrattuna, valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että mahdollisimman monet uusista pääsyoikeuksista voidaan muun muassa suhteellisuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyvistä syistä toteuttaa suoran ja välittömän pääsyn sijasta pyyntöön perustuvalla pääsyoikeudella. Varsinkin EU-tietojärjestelmiin sisältyviä tietoja koskevien pääsyoikeuksien suhteen on myös varmistettava, että ehdotus on tietojärjestelmien perustamisasetusten ja muun EU-lainsäädännön mukainen. Alustavan arvion mukaan poliisilla on jo nykyisin pääsy suureen osaan ehdotetuista uusista tietoluokista poliisilain (872/2011) 4 luvun 2 ja 3 §:n nojalla, joskaan kyse ei välttämättä ole suorasta ja välittömästä pääsystä.
Valiokunta on aiemmissa lausunnoissaan käsitellyt muun ohella ARO-toimistojen mahdollista pääsyoikeutta pankkitilien saldo- ja tapahtumatietoihin. Yksityiskohtaisten tilitapahtumatietojen EU-tason sääntelyyn liittyy laajempia kysymyksiä, eikä EP ole ehdottamassa tähän muutosta. Valiokunta pitää kuitenkin myönteisenä, että EP:n ehdotuksesta 6 artiklaan lisättäisiin uusina tietoluokkina muun muassa pankkitilien saldotiedot ja sähköisten rahalähetysten (wire-transfers) tiedot.
Trilogineuvotteluissa ovat nousseet esiin myös säännökset ARO-toimiston mahdollisista uusista tehtävistä. Komission antaman direktiiviehdotuksen mukaan ARO-toimistoille annettaisiin uusia unionin rajoittaviin toimenpiteisiin ja kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyviä tehtäviä, jos se on tarpeen rikosten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi tai tutkimiseksi. Mainitut säännökset on poistettu neuvoston yleisnäkemyksestä. EP puolestaan on kannattanut komission ehdotusta. Selvityksen mukaan puheenjohtajavaltio on pyrkinyt muotoilemaan asiaan kompromissia. Valiokunta viittaa U-kirjelmästä antamaansa lausuntoon (HaVL 30/2022 vp, s. 5) ja pitää tärkeänä, ettei ARO-toimistoille osoiteta sellaisia pakotteiden täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä, jotka kuuluvat Suomessa ulosottoviranomaisen toimivaltaan.
Jatkokirjelmän mukaan valtioneuvosto pyrkii neuvotteluissa yleisesti edelleen siihen, että riittävä kansallinen liikkumavara säilytetään, jotta uudet velvoitteet ovat sovitettavissa yhteen kansallisen lainsäädännön peruslähtökohtien kanssa. Valtioneuvosto muodostaa lopullisen kantansa ehdotukseen kokonaisarvioinnin perusteella, ottaen huomioon, että rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat tärkeitä keinoja rikollisuuden torjunnassa ja rikosten vaikutusten vähentämisessä. Valiokunta tukee valtioneuvoston toimintalinjaa.