Perustelut

Esitetyillä laeilla pannaan kansallisesti täytäntöön ns. EU:n potilasdirektiivi (2011/24/EU), joka sääntelee potilaan oikeuksia hänen hakeutuessa hoitoon toisessa EU-jäsenvaltiossa. Direktiiviä sovelletaan Suomessa myös ETA-valtiossa tai Sveitsissä saatuun hoitoon. Lisäksi uuteen lakiin rajat ylittävästä terveydenhuollosta on koottu voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvät muut säännökset rajat ylittävästä terveydenhuollosta.

Esityksen mukaan henkilö maksaa potilasdirektiivin tarkoittamissa tilanteissa itse hoidon todelliset kustannukset ja hakee kustannuksiin jälkikäteen korvausta Kansaneläkelaitokselta. Hänellä on oikeus saada korvaus samoin perustein kuin jos kustannukset olisivat syntyneet kotimaassa.

Jos henkilö matkustaa toiseen EU-valtioon tarkoituksenaan käyttää siellä terveydenhuollon palvelua, hänet rinnastetaan Suomen yksityisen terveydenhuollon asiakkaaseen ja hänelle aiheutuneet hoitokustannukset korvataan sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvauksina, mikäli hän ei ole saanut erillistä lupaa hoitoon hakeutumiseen. Kustannuksista vastaa sairausvakuutusrahasto.

Jos henkilö on joutunut toisessa EU-valtiossa oleskelunsa aikana lääketieteellisesti välttämättömän sairaanhoidon tarpeeseen, hänelle korvataan aiheutuneet todelliset hoitokustannukset siihen määrään saakka, joka vastaa hänen kotikuntansa julkisen terveydenhuollon kustannuksia vastaavan hoidon järjestämisestä. Korvauksesta vähennetään asiakasmaksu, joka olisi tullut hänen maksettavakseen, jos hoito olisi annettu Suomessa. Korvauskustannuksista vastaa valtio.

Sairastuessaan äkillisesti Suomessa asuvat henkilöt käyttävät pääsääntöisesti julkisen terveydenhuollon palveluita, joten voidaan pitää perusteltuna, että ulkomailla äkillisen sairastumisen vuoksi aiheutuneiden kustannusten korvaus määritellään selvittämällä vastaavat kustannukset ja asiakasmaksu kotikunnasta. Lääketieteellisesti välttämättömän hoidon korvaustaso olisi näin sama koti- ja ulkomailla.

Omatoimisessa hoitoon hakeutumisessa on pyritty ottamaan huomioon suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän perusratkaisut. Malli on oikeudenmukainen Suomessa toimivien yksityisten palvelujentuottajien kannalta. Alhaisen korvaustason vuoksi malli voi olla osittain ongelmallinen vapaan liikkuvuuden näkökulmasta, sillä osalla väestöstä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia hakeutua hoitoon kotimaassa muualle kuin julkiseen terveydenhuoltoon. Kokonaisuutena arvioiden valiokunta pitää kuitenkin esitettyä mallia nykyisessä tilanteessa, mukaan lukien julkisen terveydenhuollon resurssit, esillä olleista vaihtoehdoista parhaana.

Kuntien kannalta keskeistä on, että korvausmalli ei vaikuta kuntien kustannuksiin. Palvelujen järjestämisvastuun näkökulmasta potilasdirektiivin täytäntöönpano merkitsee sitä, että kunnan on järjestettävä toisessa EU-valtiossa vakuutetulle henkilölle julkisen terveydenhuollon palvelut ilman syrjintää samojen perusteiden mukaisesti kuin Suomessa asuvalle, mikäli henkilö hakeutuu palvelujen piiriin. Valiokunta pitää tärkeänä, että ulkomaisten potilaiden hoitoon ottamista voidaan lain mukaan kuitenkin poikkeustilanteissa rajoittaa, jos se on välttämätöntä kunnan asukkaiden terveydenhuollon palvelujen turvaamiseksi. Rajoitusta voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa hoitotakuun määräajat ovat terveydenhuollon toimintayksikössä ylittyneet. Päätöksen rajoittamisesta tekee järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä.

Esityksen perustelujen mukaan on jossain määrin vaikea arvioida, minkä verran ulkomailta hakeudutaan hoitoon Suomeen ja kuinka usein ilmenee akuutin välttämättömän hoidon tarpeita. Kun hoitoa annetaan potilasdirektiivin nojalla, ulkomailta tulevalta potilaalta voidaan periä hoidosta aiheutuneet todelliset kustannukset. Maksun periminen ulkomaisilta potilailta voi osoittautua hankalaksi. Tämän johdosta tulee sallia mahdollisuus ennakkomaksun tai käteismaksun perimiseen.

Esityksen mukaan potilaalla on oikeus korvaukseen vain sellaisesta EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä annetusta hoidosta, joka kuuluu suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Jotta palveluvalikoimaa voidaan soveltaa yhtenäisin ja yhdenvertaisin perustein kaikessa julkisesti järjestetyssä tai rahoitetussa terveydenhuollossa, tulee palveluvalikoiman sisältö ja valikoiman soveltamiseen liittyvät seikat määritellä riittävän tarkasti. Palveluvalikoiman määrittely on myös ainoa keino rajata potilasdirektiivin mukaista jäsenvaltion korvausvastuuta. Valiokunta pitää sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen ehdotettua itsenäistä ja riippumatonta toimielintä tarpeellisena palveluvalikoiman määrittelemiseksi.

Rajat ylittävään terveydenhuoltoon liittyvää viestintää ja tietojenvaihtoa varten esitetään Kansaneläkelaitokseen sijoitettavaksi direktiivinmukainen rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että on yksi taho, joka tarjoaa keskitetysti tietoa hoitoon hakeutumisesta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen.

Esitys sisältää myös muita rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevia ehdotuksia. Valiokunta pitää myönteisenä, että valtio vastaa jatkossa oleskelukunnan sijasta hoitokustannuksista, jotka aiheutuvat Suomessa henkilölle, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa ja jonka sairaanhoitokustannuksista Suomi EU-lainsäädännön tai kansainvälisen sopimuksen perusteella vastaa. Valtio vastaa kustannuksista myös, kun terveydenhuoltolaissa tarkoitettua kiireellistä hoitoa on annettu henkilölle, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa ja jonka hoidosta aiheutuneita kustannuksia ei saa perittyä henkilöltä itseltään tai muualta. Muutos on tarpeellinen, koska nykyisin kustannukset jäävät sattumanvaraisesti kotikuntaa vailla olevan henkilön oleskelukunnan tai hoitoa antaneen kunnan tai kuntayhtymän vastuulle, ja tästä on kunnille aiheutunut suuriakin kustannuksia.