Perustelut
Kuntataloudesta
Kuntatalouden kokonaisuus.
Kuntatalous vahvistui koko maan tasolla vuonna 2001. Vuosikate
parani kaikissa kuntaryhmissä lukuun ottamatta alle 2 000
ja yli 100 000 asukkaan kuntaryhmiä. Kuluvana
vuonna rahoitustilanne säilyy kokonaisuutena tarkastellen
hyvänä.
Valtion ja Suomen Kuntaliiton yhteisen kehitysarvion mukaan
vuonna 2003 kuntien rahoitusasema heikkenee selvästi. Samanaikaisesti kuitenkin
negatiivisen vuosikatteen omaavien kuntien määrä vähenee
edelleen. Rahoitusaseman heikkeneminen johtuu ennen kaikkea verotulojen
alenemisesta, mutta myös kuntien tehtävien lisääntymisestä ja
kustannustason noususta. Mainitun kunnallistalouden ja hallinnon
neuvottelukunnan kehitysarvion perusteella kuntien vuosikate
putoaa 1,78 miljardista eurosta 0,98 miljardiin euroon. Kuntien
talous muuttuukin kokonaisuutena alijäämäiseksi,
koska vuosikate ei riitä kattamaan poistoja eikä nettoinvestointeja.
Kuntien talouden arvioidaan heikkenevän edelleen vuosina
2004—2006.
Tässä yhteydessä on syytä todeta,
että kuntien maksuvalmiutta vahvistavat vielä kuluvana vuonna
verovuosien 2001 ja 2002 ennakkoperinnän verotilitysten
oikaisut, yhteensä lähes 400 miljoonaa euroa.
Nämä tiedot ovat ilmenneet vasta valtion talousarvioesityksen
antamisen jälkeen.
Osassa kuntia vaikea taloudellinen tilanne.
Kuntien taloutta on tarkasteltava oikean kuvan saamiseksi myös
yksittäisten kuntien tasolla sekä eri olosuhdetekijät
huomioon ottaen ja laajemmin kuin yhden talousarviovuoden näkökulmasta.
Eri kunnissa talouden tilanne näkyy eri tavoin. Vaikka
suurella osalla kuntia talous on tasapainossa, vakavissa taloudellisissa
vaikeuksissa olevia kuntia on eri puolilla maata ja erilaisissa
kuntaryhmissä. On ilmeistä, ettei merkittävä osa
näistä kunnista kykene osoittamaan riittävästi
toimenpiteitä talouden tasapainon saavuttamiseksi ja alijäämän
kattamiseksi. Myöskään lakisääteisistä tehtävistä ei
kyetä kaikissa kunnissa huolehtimaan asianmukaisesti. Ongelmat ovat
kärjistymässä myös korkean kustannustason
omaavalla pääkaupunkiseudulla, muun muassa
yhteisöveron tuoton jäädessä ennakoitua
pienemmäksi. Helsingissä yhteisöveron jako-osuus
on pienentynyt alle puoleen vuoden 1999 tasosta. Valtion toimenpiteiden
on arvioitu lisäävän pääkaupungissa
painetta verorasituksen kiristämiseen 1,8 prosenttiyksiköllä.
Vastaavanlainen tilanne on myös eräissä muissa
suuremmissa kaupungeissa sekä perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla,
joissa yhteisöveron tuotto on oleellisesti vähentynyt.
Lakiehdotusten käsittely.
Kuntataloutta koskevat asiat kuuluvat valiokuntien työnjaon
mukaan hallintovaliokunnan toimialaan. Nämä esitykset
ovat kuitenkin jakaantuneet mietinnön antamista varten
useampaan valiokuntaan. Tämä on periaatteellisesti
ongelmallista ja saattaa aiheuttaa lakiehdotusten keskinäisten
riippuvuussuhteiden johdosta käytännön
ongelmia eduskunnan lainsäädäntövallan
käyttämisen kannalta. Valiokunta on aiemminkin
kiinnittänyt huomiota tähän ongelmakenttään
(esimerkiksi HaVL 21/2001 vp).
Kuntien yhteisöveron jako-osuuden alentaminen
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
pysyviksi tarkoitetuista yhteisöveron jako-osuuksista.
Kuntien yhteisövero-osuus alenisi verovuodesta 2003 alkaen
19,75 prosenttiin. Esityksen mukaan kuntien yhteisövero-osuuden alentaminen
ja valtion jako-osuuden korottaminen toteutetaan kuntien ja valtion
rahoitussuhteiden kannalta kustannusneutraalisti.
Kuntien hankintoihin liittyvien arvonlisäveron palautusten
takaisinperinnästä on luovuttu vuoden 2002 alusta.
Takaisinperinnästä luopumisen aiheuttama valtion
tulomenetys on otettu huomioon muissa valtion ja kuntien rahavirroissa
siten, että valtionosuuksien perusteina olevista kustannuspohjista
on vähennetty arvonlisäveron osuus ja kuntien
yhteisöveron jako-osuutta on alennettu. Lisäksi
kuntien yhteisöverosta on vähennetty kunnille
myönnettävä laskennallinen palautus siitä piilevästä verosta,
joka sisältyy yksityiseltä sektorilta tehtyihin
verottomiin ostoihin. Hallituksen esitykseen sisältyvät
muutokset johtuvat pääosin siitä, että kuntien
arvonlisäveron palautusten takaisinperinnästä luopuminen
vaikuttaa vuonna 2003 ensimmäisen kerran täysimääräisenä koko
vuoden tasolla.
Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyvät
muutosehdotukset johtuvat valtionosuusjärjestelmän
verotulotasausten vaikutuksesta kuntien yhteisövero-osuuteen
ja vuonna 2002 toteutetusta kuntatyönantajan kansaneläkemaksun
alentamisesta.
Hallituksen esityksessä kuntien yhteisövero-osuus
on laskettu suhteuttamalla kuntien yhteisöverosta vähennettävä osuus
806 miljoonaa euroa verovuoden 2003 yhteisöveron maksuunpanoarvioon.
Valiokunta katsoo, että kuntien yhteisövero-osuus
on syytä laskea — arvioidun yhteisöveron
yhden vuoden tuoton sijasta — suhteuttamalla edellä mainittu
kuntien yhteisöverosta vähennettävä osuus
kolmelta viimeiseltä verovuodelta toteutuneen yhteisöveron
tuoton keskiarvoon.
Verontilityslain nojalla määritellään,
miten yhteisöverouudistuksen vaikutus otetaan huomioon
valtionosuuksien tasauksessa valtion ja kuntien välillä.
Verontilityslain 12 §:n mukaiset jako-osuudet on tarkoitus
määritellä lopullisiksi vuoden 2003 alusta.
Tällöin nähdään täysimääräisesti
uuden järjestelmän mukaisten jako-osuuksien vaikutus
valtionosuuksien tasauksiin.
Verontilityslain 12 §:ää koskeva
hallituksen esitys perustuu saadun selvityksen mukaan elokuussa
2002 tehtyihin arvioihin kuntien verotuloista. Tämän
jälkeen on saatu yhteisöveroa lukuun ottamatta
valmistuneen verotuksen mukaisia tietoja. Käytettävissä olevan
tiedon mukainen laskelma osoittaa, että valtionosuuksien
tasaus on 33 miljoonaa euroa epäedullisempi kuntien kannalta
hallituksen esityksen tietoihin verrattuna. Valtion kannalta muutos
merkitsee valtionosuusmenojen pienentymistä vastaavalla summalla.
Muutos on otettava huomioon verontilityslain 12 §:ssä,
jotta kunnat eivät menetä perusteettomasti tuloja.
Kuntien valtionosuuksien tasaukset vahvistetaan joulukuun puolessa
välissä, jolloin saadaan myös lopulliset
tiedot maksettavan yhteisöveron jakautumisesta kunnittain.
Valiokunta ei pidä asianmukaisena, että budjettiriihessä sovittua
kuntatyönantajan kansaneläkevakuutusmaksun alennusta
käytetään perusteena kuntien yhteisöveronosuuden
alentamiselle 0,50 prosenttiyksiköllä tilanteessa,
jossa verovähennysten korotuksista kunnille on aiheutunut
huomattavia verotuottomenetyksiä vuosilta 2000—2003.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan muun ohella, että valiokunnan
saamien selvitysten mukaan nyt ehdotetun kuntien uuden jako-osuuden
heikentävä vaikutus yhdessä joidenkin
aiempien toimien kanssa muodostuu joillekin kunnille varsin tuntuvaksi
(PeVL 41/2002 vp). Kyseisen lausunnon
mukaan tämän seikan suurin valtiosääntöoikeudellinen
merkitys koskee kuntien mahdollisuutta hoitaa niille lain mukaan
kuuluvia tehtäviä sosiaalisten ja sivistyksellisten
oikeuksien toteuttamisessa.
Hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan käsitykseen
siitä, että eduskunnan tulee vaatia hallitukselta
selvitys yksittäisten kuntien taloudellisista mahdollisuuksista
hoitaa niille laissa asetettuja velvoitteita sosiaalisten ja sivistyksellisten
oikeuksien toimeenpanossa. Lisäksi hallintovaliokunta viittaa
edellä kuntataloutta koskevassa osiossa yksittäisten
kuntien osalta lausumaansa sekä valtion talousarvioesityksestä antamaansa
lausuntoon koskien toimenpiteitä kuntatalouden vahvistamiseksi
(HaVL 25/2002 vp).
Kuntapolitiikkaa tarvitaan
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä vakavaa huomiota
valtion ja kuntakentän välisiin suhteisiin. Kuntien
vakaan ja pitkäjänteisen talouden suunnittelun
kannalta vaikeuksia on aiheuttanut valtion osin ennakoimaton ja
lyhytjänteinen toiminta. Kuntatalouteen kohdistuneisiin
leikkauksiin ja muutoksiin sekä uusiin tehtäviin
varautumiseen kunnille ei ole jäänyt kunnolla
aikaa eikä ole ollut käytettävissä riittävästi
voimavaroja. Osa valtion toimenpiteistä on voinut olla
kuntatalouden kannalta neutraaleja, mutta ne ovat silti voineet
aiheuttaa hyvinkin erilaisia vaikutuksia yksittäisissä kunnissa.
Nykyisen tilanteen parantamiseksi valiokunta pitää välttämättömänä,
että vähintäänkin vaalikausittain
luodaan kuntien ja valtion yhteinen, koordinoitu sekä kuntien
eri tehtävät ja erilaiset olosuhteet huomioon
ottava, kokonaisvaltainen kuntapolitiikkaa koskeva linjaus. Kuntapolitiikalla
huolehditaan pitkäjänteisesti valtion ja kuntien
yhteisvastuusta hyvinvointiyhteiskunnassa, kuntien itsehallinnon
turvaamisesta ja vahvistamisesta sekä varmistetaan peruspalvelujen
tasapuolinen saatavuus maan eri osissa ja muutoinkin kuntien tehtävien
edellyttämä rahoitus. Kuntapolitiikka edellyttää myös
eduskunnalta vahvaa roolia linjauksia tehtäessä.