Komission 28.11.2023 antamalla ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (KOM(2023) 755 lopullinen) vahvistetaan vähimmäissäännöt, joilla on tarkoitus ehkäistä ja torjua laittomassa maahantulossa unioniin, kauttakulussa unionin kautta ja unionin alueella oleskelussa avustamista. Direktiivillä korvataan nykyinen neuvoston direktiivi 2002/90/EY ja neuvoston puitepäätös 2002/946/YOS.
Direktiiviehdotus on osa toimenpidepakettia, jolla pyritään päivittämään ja vahvistamaan noin 20 vuotta vanhaa oikeudellista kehystä ja antamaan unionille tarkoituksenmukainen säännöstö ihmissalakuljetuksen torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Valiokunta on antanut pakettiin kuuluvasta poliisiyhteistyötä koskevasta asetusehdotuksesta (KOM(2023) 754 lopullinen) lausunnon HaVL 3/2024 vp — U 87/2023 vp.
Hallintovaliokunta pitää direktiiviehdotusta lähtökohtaisesti kannatettavana. Ihmissalakuljetus on vakavaa rikollisuutta ja sen torjunnan tulee olla tehokasta. Salakuljetusverkostot osallistuvat myös muihin rikoksiin, kuten ihmiskauppaan sekä huumausaineiden ja ampuma-aseiden salakuljetukseen. Ihmissalakuljetuksen arvioidaan eri lähteiden mukaan olevan maailmanlaajuisesti miljardiluokan bisnes rikollisjärjestöille ja salakuljettajille. Rikollismuodon houkuttelevuutta on lisännyt kohtuullisen pieni kiinnijäämisriski ja moneen muuhun rajat ylittävään rikollisuuden muotoon verrattuna varsin lievät tuomiot ja muut seuraamukset. Tutkinnallisesti haasteen näiden rikosten tutkimiselle muodostaa toiminnan ulottuminen monen eri valtion alueelle ja usein myös EU-alueen ulkopuolelle. Ihmissalakuljetukseen puuttuminen ja sen ennaltaehkäisy vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden sekä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.
Direktiiviehdotus sisältää pääasiassa rikosoikeutta ja seuraamuksia koskevaa sääntelyä. Lisäksi direktiiviehdotuksessa on ihmissalakuljetuksen torjuntaan liittyviä yleisluonteisia velvoitteita, jotka koskevat muun muassa rikosten torjuntaa, tutkintaa, koulutusta, valistusta ja tilastointia.
Direktiivissä ehdotetaan säädettäväksi muun ohella jäsenvaltioiden velvoitteesta tehdä yhteistyötä sen määrittämiseksi, mikä jäsenvaltio aloittaa asiassa rikosprosessin, jos ehdotuksen 3—5 artiklassa tarkoitettu ihmissalakuljetusrikos kuuluu useamman kuin yhden jäsenvaltion lainkäyttövallan alaan. Valiokunta toteaa, että ihmissalakuljetus itsessään on yksi keskeisistä rajat ylittävistä rikollisuuden muodoista, ja saadun selvityksen mukaan haasteita on nykyisellään havaittu sekä rikosvastuun kohdentamisessa, kun arvioidaan sitä, missä maassa päärikos on tapahtunut, ja toisaalta myös tähän liittyvässä jäsenmaiden välisessä yhteistyössä. Mikäli direktiiviehdotuksella kyetään vastaamaan näihin haasteisiin, se on esitutkintaviranomaisten näkökulmasta tilannetta selkeyttävä muutos.
Direktiiviehdotuksessa on aiheellisesti nostettu esiin ihmissalakuljetukseen liittyvässä toiminnassa hyödynnettävät digitaaliset välineet. Nykyään laittoman maahantulon järjestäminen ja ihmisten ohjaaminen tapahtuvat enenevissä määrin tietoverkoissa ja erilaisten sovellusten avulla. Käytännössä laittoman maahantulon järjestäjien toimintatapa on kehittynyt samalla saattajatoiminnasta etappiajatteluun, missä eri tahot järjestävät ja opastavat matkaan liittyvät palvelut pienempinä kokonaisuuksina. Ihmisiä ohjataan esimerkiksi toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta digitalisaatiota hyödyntäen sosiaalisen median tilien kautta tai teksti- ja ääniviesteillä. Rikollisten toimintamallit ja rikoksentekotavat muuttuvat ja moninaistuvat, mikä tulisi huomioida rikostunnusmerkistön kehittämisessä ja säädösvalmistelussa.
Esitutkintaviranomaisten näkökulmasta on tärkeää, että säännönmukaisesti arvioidaan myös käytössä olevia tutkintakeinoja ja havaittujen tarpeiden mukaisesti kehitetään tähän liittyen myös kansallista lainsäädäntöä. Direktiiviehdotus kehottaa myös jäsenvaltioita varmistamaan tehokkaat ja oikeasuhtaiset tutkintakeinot ihmissalakuljetusrikosten tutkimiseksi ja syyttämiseksi. Direktiivin mukaan näiden tulisi tarpeen mukaan sisältää sellaisia erityisiä tutkintakeinoja, joita on mahdollista käyttää myös järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden torjunnassa.
Suomessa ihmissalakuljetuksen torjunnan operatiivinen vastuu on jaettu poliisin ja Rajavartiolaitoksen välillä. Rajavartiolaitos vastaa pääosin ihmissalakuljetuksen (laittoman maahantulon järjestäminen, sen törkeä tekomuoto ja valtiorajarikokset) ja poliisi ihmiskaupan torjunnasta. Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos tekevät hyvää yhteistyötä salakuljetusrikollisuuden torjunnassa ja paljastamisessa.
Direktiiviehdotuksessa vaaditaan jäsenvaltioita varmistamaan, että asianomaisilla lainvalvonta- ja oikeusviranomaisilla on riittävät taloudelliset-, tekniset- ja henkilöstöresurssit rikosten tehokkaaseen ehkäisyyn, tutkintaan ja syytteeseen saattamiseen. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella resurssien varmistaminen tulee todennäköisesti aiheuttamaan lisäkustannuksia valtiolle. Esimerkiksi direktiiviin sisältyvien lainkäyttövaltaa ja ihmissalakuljetusrikosten määrittelyjä koskevien ehdotusten sekä salakuljetusrikollisuuden kasvun voidaan arvioida merkitsevän laittoman maahantulon järjestämistä koskevien rikosasioiden sekä valtionrajarikollisuuteen liittyvien rikosasioiden määrän kasvua läpi koko rikosprosessiketjun. Asiat edellyttävät yleensä näytön hankkimista laajalta todistajajoukolta, usein myös ulkomailta, esitutkinnan tulisi olla nopeaa ja laadukasta, samoin syyteharkinnan, ja huomioon olisi otettava myös esimerkiksi tulkkaustarpeet. Direktiiviehdotuksen kaikki yksityiskohtaiset vaikutukset eivät ole vielä arvioitavissa, mutta ilmeistä on, että direktiivin vaatimuksilla on taloudellisia vaikutuksia paitsi esitutkintaviranomaisille myös esimerkiksi Syyttäjälaitokselle.
Rikollisuuden kehittyminen edellyttää jatkuvaa tilanteen ja tekniikan kehittymisen seurantaa. Europol ja Euroopan ihmissalakuljetuksen vastainen keskus (European Migrant Smuggling Center, EMSC) ovat tärkeä osa ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan ennalta ehkäisyssä, paljastamisessa ja tutkintojen tukemisessa. Jäsenvaltion on kuitenkin pidettävä huolta myös omasta kyvykkyydestään. Resurssivaikutuksia syntyy esitutkintaviranomaisille säännönmukaisesti käytettävien ohjelmistojen uusimisesta, lisenssimaksuista ja osaamisen ylläpitämisestä. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin edellytys tehokkaille rikoksentorjuntatoimenpiteille.