Komission ehdottamalla, vuosille 2017—2020 kaavaillulla rakenneuudistusten tukiohjelmalla pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden kykyä suunnitella ja toteuttaa kasvua tukevia hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia. Ohjelman rahoitus, enintään 142,8 miljoonaa euroa, siirrettäisiin Euroopan rakenne- ja investointirahastosta ja Euroopan maaseuturahastosta komissiolle varatun teknisen tuen osuudesta.
Tuki myönnettäisiin jäsenvaltioille hakemuksesta. Rahoituksen myöntäminen perustuu kiireellisyyteen sekä tunnistettujen rakenteellisten ongelmien laajuuteen ja syvyyteen, sosio-ekonomisten indikaattoreiden antamiin tietoihin sekä tukea hakevan jäsenvaltion yleiseen hallinnolliseen kyvykkyyteen. Komission esityksen mukaan prosessi kytkettäisiin Eurooppalaisen talouden ohjausjaksoon ja vuosittain annettaviin maakohtaisiin suosituksiin.
Valiokunta pitää Suomen edun mukaisena, että EU:n budjettiin jo sisältyviä varoja kohdennetaan uudelleen siten, että varoja voidaan ottaa nykyistä nopeammin käyttöön yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiin vastaamiseksi. Yksittäisiä maita varten perustettuihin tukirakenteisiin verrattuna esitetyn kaltainen toimintatapa voi lisätä avun nopeutta, joustavuutta ja tehoa. Uusien järjestelyjen voidaan myös arvioida parantavan komission sisäisen toiminnan järjestelmällisyyttä ja koordinaatiota ja siten vähentää toimien päällekkäisyyttä. Byrokratiaa osaltaan vähentää se, että samalla on tarkoitus luopua erillistoimista, joita on luotu Kreikalle ja Kyprokselle.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ohjelmavarat otettaisiin EU:n budjetin koheesiopolitiikan rahoituksesta, vaikkakin vain komission teknisen tuen osuudesta. Valiokunta haluaa tässä yhteydessä tähdentää, että EU:n alue- ja rakennepolitiikalle on edelleen tarvetta. Valiokunnan mielestä on tärkeää, ettei tukiohjelman rahoituksella puututa jäsenvaltioiden teknisen tuen osuuteen, joka nykyiselläänkin on pieni.
Saadun selvityksen mukaan komissio tulee antamaan ohjelmasta väli- ja loppuarvioinnin. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että tukiohjelman tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta seurataan. Valiokunta korostaa, että toimien täytäntöönpanon seuraamisessa tarvitaan sekä määrää että laatua mittaavia indikaattoreita.
Uutta ohjelmaa voisivat hyödyntää periaatteessa kaikki jäsenvaltiot, tosin tuen on arvioitu suuntautuvan lähinnä niille jäsenmaille, joiden rakenteelliset ongelmat ovat Suomea huomattavasti suuremmat. Valiokunta kuitenkin toteaa, että myös Suomi on suurien haasteiden edessä, ja valiokunta katsoo, että on syytä vielä arvioida tarkemmin mahdollisuuksia hyödyntää ohjelmaa Suomen rakenneuudistuksissa kasvun ja työllisyyden edistämiseksi.