Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston sekä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/JHA korvaamisesta helmikuussa 2024 annetun direktiivin (COM(2024) 60 final) tarkoituksena on varmistaa, että viimeaikainen teknologinen kehitys on huomioitu jäsenvaltioiden rikoslainsäädännössä seksuaaliväkivallan määrittelyssä sekä näiden rikosten esitutkintaa ja syyttämistä koskevissa säännöksissä.
Ehdotuksen tavoitteena on tehostaa rikosten ennaltaehkäisyä ja torjuntaa, parantaa rikosten uhreille tarjottavaa tukea sekä edistää osapuolten välistä yhteistyötä niin kansallisesti kuin jäsenvaltioiden välillä. Keskeisimmät muutosehdotukset koskevat uudenlaisia kriminalisointeja, enimmäisrangaistusten koventamista, oikeushenkilön rangaistusvastuuta, vanhentumisaikoja, ilmoittamisvelvollisuutta rikosepäilystä ja rikosrekisteritietojen pyytämisvelvollisuutta.
Direktiiviehdotuksella täydennetään useita muita unionin säädöksiä, joilla suoraan tai välillisesti vastataan lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien haasteiden eri osa-alueisiin. Hallintovaliokunta on antanut aiemmin tähän kokonaisuuteen liittyen mm. lausunnot HaVL 8/2023 vp ja HaVL 27/2022 vp. Valiokunta on lausunnoissaan pitänyt ehdotusten tavoitteita tärkeinä ja korostanut ilmiön tehokkaan ennaltaehkäisyn ja torjunnan keskeistä merkitystä sekä painottanut erityisesti lapsen edun toteutumista sääntelykokonaisuudessa.
Hallintovaliokunta pitää myös ehdotetun direktiivin tavoitteita tärkeinä ja direktiiviehdotusta ajankohtaisena, tarpeellisena ja kannatettavana. Ehdotetut muutokset edistävät lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjuntaa, selvittämistä ja tutkintaa.
Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että ehdotetussa direktiivissä täsmennetään lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustojen selvittämistä koskevaa sääntelyä (12 artikla). Työnantajalla on ehdotuksen mukaan oltava velvollisuus pyytää tiedot rikosrekisteriin merkityistä direktiiviehdotuksen kattamista rikostuomioista. Valiokunta pitää rikostaustojen selvittämistä kannatettavana. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että ehdotuksesta voi seurata esimerkiksi hallinnollisen taakan kasvua, jos esimerkiksi lyhytaikaisiin työsuhteisiin rekrytoiville tai kolmannen sektorin toimijoille (kuten vapaaehtoisia rekrytoiville ja vapaaehtoistehtäviä järjestäville) tulee aiemman oikeuden sijaan velvoite pyytää rikosrekisteriotetta lasten kanssa työskentelevistä henkilöistä.
Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi uusi kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on taattava riittävät resurssit ja keinot tutkia direktiivin alaan kuuluvia rikoksia siten, että myös tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen tehtyjä rikoksia voidaan tutkia (16 artikla 4 kohta). Valiokunta toteaa, että direktiivin alaan kuuluvien rikosten tutkinta on raskasta ja aikaa vievää ja niiden tutkinta vaatii teknistä erityisosaamista ja edellyttää rikostutkijoilta rikoslajikohtaista asiantuntemusta. Lisäksi vihjeiden määrä on saadun selvityksen mukaan voimakkaasti kasvanut. Valiokunta pitää tärkeänä riittävien resurssien varmistamista lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkinnassa.
Lisäksi direktiiviehdotuksen 16 artiklan 4 kohta edellyttää, että tutkintaryhmät tai -yksiköt voivat tunnistaa rikosten uhrit erityisesti analysoimalla lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, kuten valokuvia tai audiovisuaalisia nauhoitteita, jotka on toimitettu tai ovat saatavilla tieto- ja viestintätekniikan välityksellä. Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan tällä hetkellä uhrien tunnistamiseen direktiiviehdotuksen tarkoittamalla tavalla on vähän keinoja. Valiokunta pitää tärkeänä tietosuojaan (mukaan lukien biometristen tietojen käsittely) ja tiedon kulkuun uhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi liittyvien esteiden purkamista lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjunnassa, selvittämisessä ja tutkinnassa.
Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksen sisältämiä vähimmäissääntöjä rikosten määrittelystä laaja-alaisina ja joiltain osin soveltamisalaltaan epätäsmällisinä. Myös hallintovaliokunta pitää tärkeänä säännösten selkeyttä ja täsmällisyyttä ja toteaa, että direktiiviehdotuksen terminologiaa ja säännösten muotoilua tulee pyrkiä vielä neuvotteluissa tarkentamaan. Samoin neuvotteluissa on tärkeää huolehtia riittävästä kansallisesta liikkumavarasta.
Seksuaalirikoksia koskeva rikoslain (39/1889) 20 luvun sääntely on uudistettu vuoden 2023 alussa voimaan tulleilla muutoksilla. Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että arviointia tulisi tehdä vielä siitä, ovatko rangaistusasteikot kaikilta osin riittäviä verrattuna eurooppalaiseen tasoon.