Yleisperustelut

Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kuolleeksi julistamisesta annetun lain (15/1901) kokonaisuudistusta. Saman nimisellä uudella lailla ajanmukaistetaan monelta osin vanhentunut sääntely.

Kuolleeksi julistamisella tarkoitetaan lakiin perustuvaa päätöstä siitä, että kadonnutta henkilöä on pidettävä kuolleena. Tarkoituksena on poistaa henkilön kadoksissa olemisesta johtuva oikeudellinen epävarmuus tilanteissa, joissa voidaan perustellusti olettaa kadonneen henkilön kuolleen.

Kuolleeksijulistamisasiat voidaan jakaa kahteen ryhmään, yhtäältä yksityisen tahon intressissä tapahtuvaan kuolleeksi julistamiseen (käräjäoikeuden päätös) ja toisaalta väestötietojen ajantasalla pitämiseen liittyvään kuolleeksijulistamiseen (maistraatin päätös). Yksityisen edun vuoksi tapahtuvalla kuolleeksi julistamisella tarkoitetaan keskeisesti sitä, että lähinnä kadonneen henkilön aviopuoliso ja perilliset voivat hakea käräjäoikeudelta tämän julistamista kuolleeksi henkilö-, perhe- ja jäämistöoikeudellisista syistä. Väestötietojen ajantasalla pitämiseen liittyvä kuolleeksi julistaminen puolestaan tapahtuu viranomaisen, maistraatin, aloitteesta. Sen avulla väestötietojärjestelmään saadaan merkittyä kuolintieto sellaisten henkilöiden kohdalle, jotka ilmeisesti ovat kuolleita, mutta joiden osalta viranomaiset eivät ole saaneet tietoa kuolemasta eikä kenelläkään yksityisellä ole ollut tarvetta hakea kuolleeksi julistamista.

Uuden lain tavoitteena on vähentää kuolleeksijulistamispäätöksen odottamisesta kadonneen henkilön läheisille aiheutuvia haittoja siinä määrin kuin se on kadonneen henkilön oikeusturva huomioon ottaen mahdollista. Tässä tarkoituksessa voimassa olevan lain odotusaikoja lyhennetään tilanteesta riippuen yhteen tai viiteen vuoteen ja lyhemmän yhden vuoden odotusajan soveltamisen edellytykset säännellään siten, että tuomioistuimelle jää nykyistä laajempi harkintavalta. Lisäksi tilanteet, joissa kuolleeksi julistamista voidaan hakea ilman odotusaikaa, säännellään nykyistä laajemmin. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kuolleeksijulistamispäätöksen odottaminen on myös omiaan vaikeuttamaan ja pitkittämään läheisten surutyötä.

Hallituksen esitykseen sisältyvät myös asianmukaiset säännökset omaisuuden takaisin luovuttamisesta sen varalta, että kuolleeksi julistettu henkilö osoittautuu elossa olevaksi tai hänen selvitetään kuolleen muulloin kuin kuolleeksijulistamispäätöksessä määrättynä päivänä ja tällä seikalla on vaikutusta esimerkiksi perinnönjakoon.

Lisäksi ehdotukseen sisältyvät kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat säännökset Suomen viranomaisten kansainvälisestä toimivallasta kuolleeksi julistamista koskevissa asioissa, sovellettavasta laista sekä vieraassa valtiossa annetun kuolleeksijulistamispäätöksen tunnustamisesta. Valiokunnan arvion mukaan ulkomaisen päätöksen tunnustamista koskevat säännökset tulevat suhteellisen harvoin sovellettaviksi. Käytännön soveltamistilanteet saattavat kuitenkin olla yksittäistapauksissa vaikeita ja moniulotteisia.

Kuolleeksi julistamisesta annettavaan lakiin ei sisälly säännöstä siitä, että kuolleeksijulistamispäätös on merkittävä väestötietojärjestelmään, vaan tällaisen merkinnän tekeminen perustuu väestötietolainsäädäntöön. Säädettävä laki koskee keskeisesti vain niitä edellytyksiä ja menettelyjä, jotka liittyvät henkilön kuolleeksi julistamiseen. Kuolleeksi julistamisen oikeusvaikutukset ilmenevät säädöksen 2 §:stä. Pykälän 1 momentin nojalla kuolleeksi julistetun katsotaan kuolleen päätöksessä määrättynä päivänä, jollei muuta näytetä. Säännökseen sisältyvä ehtolause osoittaa, että kuolleeksijulistamispäätöksellä luotu olettama henkilön kuolemasta raukeaa, jos osoitetaan kuolleeksi julistetun henkilön olevan elossa. Väestötietojärjestelmään talletettu virheellinen tieto kuolinajasta poistetaan tai oikaistaan noudattaen henkilötietolain (523/1999) 29 §:n ja väestötietolain (507/1993) 14 a §:n säännöksiä.

Kuolleeksi julistaminen tuomioistuimen päätöksellä.

Uuden lain nojalla kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista voidaan nykyistä useammin hakea ilman odotusaikaa. Edellytyksenä on, että kadonnut henkilö on kadotessaan ollut välittömän hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa tai muussa siihen rinnastettavassa tilanteessa eikä ole syytä olettaa hänen pelastuneen. Toisin kuin voimassa olevan lain mukaan, kuolleeksi julistaminen ilman odotusaikaa ei enää vastaisuudessa edellytä sitä, että kyseessä on sellainen onnettomuus (esimerkiksi tulipalo tai räjähdys), jossa onnettomuuden uhrin ruumis on tuhoutunut.

Niissä tapauksissa, joissa kuolleeksijulistaminen voi tapahtua vasta odotusajan jälkeen, odotusaikoja lyhennetään olennaisesti. Nykyistä kolmen vuoden odotusaikaa vastaa uudessa laissa yhden vuoden odotusaika ja nykyistä kymmenen vuoden odotusaikaa viiden vuoden odotusaika. Lyhyempää yhden vuoden odotusaikaa voidaan soveltaa, jos henkilö on kadotessaan ollut olosuhteissa, joihin liittyy hengenvaara, tai jos katoamiseen liittyvät olosuhteet ja muut seikat huomioonottaen muutoin on erittäin todennäköistä, että hän on kuollut.

Läheisten hakemukset — mukaan lukien kaikki yksityisoikeudellisessa intressissä tehdyt hakemukset — kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi käsitellään käräjäoikeuksissa, kuten nykyisinkin. Asian käsittelyä käräjäoikeudessa nopeutetaan nykytilaan verrattuna keventämällä kuulutusmenettelyä ja lyhentämällä kuulutusaikaa. Jos kadonnut henkilö voidaan julistaa kuolleeksi ilman odotusaikaa, kuulutusta virallisessa lehdessä ei tarvita lainkaan. Muissa tapauksissa riittää yksi kuulutus nykyisen kolmen peräkkäisen kuulutuksen sijaan. Kuolleeksijulistamispäätöksestä ei tarvitse myöskään enää vastaisuudessa kuuluttaa virallisessa lehdessä.

Valiokunta toteaa, että uutta lakia sovelletaan kaikissa sen voimaantulon jälkeen ratkaistavissa asioissa riippumatta siitä, onko henkilö kadonnut ennen uuden lain voimaantuloa vai sen jälkeen. Näin ollen myös Aasian luonnononnettomuudessa kadonneisiin suomalaisiin sovelletaan uutta lakia. Heihin voidaan todennäköisesti soveltaa joko uuden lain 3 §:ää, joka koskee kuolleeksi julistamista ilman odotusaikaa, tai 4 §:n 2 momenttia, joka mahdollistaa kuolleeksi julistamisen yhden vuoden odotusajan jälkeen. Kadonneiden henkilöiden kuolleeksi julistamista on lain nojalla arvioitava saatavan selvityksen perusteella tapauskohtaisesti kunkin henkilön osalta erikseen. Erityisesti suuronnettomuustapauksissa voi syntyä tilanteita, joissa pelastustöiden ja etsintöjen jälkeen on ilmeistä, että kadonneita henkilöitä ei enää löydetä elossa olevina, mutta on mahdollista, että heidän ruumiitaan vielä löydetään tai tunnistetaan. Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että kadonnut henkilö voidaan lain 3 tai 4 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä julistaa kuolleeksi, vaikka olisikin mahdollista, että hänen ruumiinsa myöhemmin löydetään tai tunnistetaan.

Lakiehdotuksessa on otettu huomioon myös ne tilanteet, joissa samassa onnettomuudessa on kadonnut useita henkilöitä. Säännökset mahdollistavat esimerkiksi useita Aasian katastrofissa kadonneita koskevan kuolleeksi julistamista tarkoittavan yhteisen hakemuksen tekemisen, mutta eivät toisaalta mitenkään velvoita läheisiä ottamaan osaa tällaiseen yhteiseen hakemukseen.

Kuolleeksi julistaminen maistraatin päätöksellä.

Väestötietojen ajantasalla pitämiseen liittyvien viranomaisaloitteisten kuolleeksijulistamisasioiden käsittely siirretään uudistuksessa käräjäoikeuksilta maistraateille. Samalla virallisten syyttäjien tehtävä näiden asioiden vireillepanijoina päättyy.

Keskimääräisen elinajan pidentymisen vuoksi väestötietojen ajantasalla pitämiseen liittyvässä kuolleeksijulistamisessa sovellettava ikäraja korotetaan 90 vuodesta 100 vuoteen. Maistraatit julistavat uuden lain nojalla vuosittain omasta aloitteestaan kuolleeksi tämän ikärajan ylittävät, vähintään viisi vuotta tietymättömissä olleet henkilöt.

Viranomaisaloitteisessa kuolleeksijulistamisessa pyritään nykyistä paremmin turvaamaan kuolleeksi julistettavien henkilöiden oikeusturva. Toisin sanoen pyritään riittävästi varmistumaan siitä, että elossa olevia henkilöitä ei julisteta kuolleeksi. Maistraatin on lain nojalla hankittava kohtuudella saatavissa oleva selvitys henkilön mahdollisesta elossa olemisesta. Lisäksi maistraatin on annettava asiasta tieto henkilön puolisolle ja yhdelle lähisukulaiselle sekä julkaistava kuulutus virallisessa lehdessä vähintään kolme kuukautta ennen kutsussa mainittua päivää, jolloin asianomaisen on viimeistään ilmoittauduttava.

Voimaantulo ja seuranta

Hallituksen esityksen mukaan uudistettu lainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Valiokunta katsoo, että uusi laki kuolleeksi julistamisesta tulee saattaa voimaan ensi tilassa sen tultua hyväksytyksi eduskunnassa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa tarkkaan uuden lainsäädännön käytännön soveltamista ja toimivuutta.