Kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia (304/2003) ja valtion virkamieslakia (750/1994) ehdotetaan muutettaviksi siten, että kunnallisen viranhaltijan ja valtion virkamiehen eroamisikää nostetaan asteittain vastaavasti kuin työeläkelainsäädännössä nostetaan ikää, johon asti eläkettä karttuu. Valiokunta pitää ehdotuksia perusteltuina. Vuoden 2017 alusta julkisten alojen eläketurvasta säädetään julkisten alojen eläkelaissa (81/2016), jonka mukaan eläkkeen karttumisen ylä-ikäraja nousee nykyisestä asteittain. Työsopimussuhteessa olevien henkilöiden osalta vastaava muutos on jo tehty edellä mainitun työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä.
Julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvat saatavat on nykyisin rajattu korkolain (633/1982) soveltamisen ulkopuolelle, mikä on asettanut kunnan virka‑ ja työsopimussuhteisen henkilöstön eri asemaan. Kunnallisesta viranhaltijasta annettuun lakiin ehdotetaan nyt otettaviksi viivästyskoron maksuvelvollisuutta koskevat säännökset, mikä edistää henkilöstön yhdenvertaisuutta. Säännöksiä sovelletaan sekä silloin, kun viranhaltija perii työnantajalta viivästynyttä etuutta, että silloin, kun työnantaja perii viranhaltijalta takaisin liikaa tai perusteettomasti suoritettua etuutta. Vastaava muutos on tehty valtion virkamieslakiin lailla 270/2014.
Lisäksi lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että virkaehtosopimuksen ulkopuolella olevan kunnallisen viranhaltijan oikeus hakea muutosta turvataan laissa. Nykyisin voimassa olevan kunnallisen virkaehtosopimuslain (669/1970) 26 § on muodostanut järjestäytymättömälle viranhaltijalle valituskiellon. Järjestäytymättömällä viranhaltijalla on kuitenkin ollut korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön nojalla oikeus saada asiansa käsiteltäväksi hallintotuomioistuimessa. Valiokunta pitää lainsäädännön selkeyden ja viranhaltijan oikeusturvan kannalta tärkeänä, että järjestäytymättömän viranhaltijan muutoksenhakuoikeus perustuu lakiin. Vastaava muutoksenhakumahdollisuus on säädetty järjestäytymättömille valtion virkamiehille lailla 283/2015.
Edellä tarkoitettu kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n muutos merkitsee sitä, että järjestäytymätön viranhaltija voi tehdä palvelussuhteesta johtuvien etuuksien osalta oikaisuvaatimuksen tai kunnallisvalituksen. Tämä koskee sekä voimassa olevaan virkaehtosopimukseen että virkaehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun virkasuhteen ehtojen jälkivaikutukseen perustuvia asioita. Tällaiset asiat liittyvät usein virkaehtosopimusten tulkintaan. Tällaisissa tilanteissa erityinen virkaehtosopimusolojen tuntemus voidaan varmistaa siten, että hallintotuomioistuin pyytää ennen asian ratkaisemista lausunnon työtuomioistuimelta, mihin myös esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan.
Lainsäädäntöteknistä ratkaisua, jossa muutoksenhakuoikeutta koskeva sääntely siirretään kunnallisesta viranhaltijasta annettuun lakiin muiden viranhaltijaa koskevien muutoksenhakusäännösten yhteyteen, voidaan valiokunnan mielestä pitää viranhaltijan kannalta tarkoituksenmukaisena. Vastaava valinta on tehty myös valtion virkamieslain muutoksessa 283/2015. Ehdotus on siten johdonmukainen myös siihen nähden.
Valiokunta toteaa, että ehdotetut muutokset parantavat kunnallisten viranhaltijoiden oikeudellista asemaa sekä edistävät viranhaltijoiden ja kuntaan työsopimussuhteessa olevien yhdenvertaista kohtelua. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.