Kotoutumisen edistämisestä annettua lakia (1386/2010, jäljempänä kotoutumislaki) ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilman huoltajaa oleva lapsi tai nuori, jolle on myönnetty oleskelulupa hänen haettuaan Suomessa alaikäisenä kansainvälistä suojelua tai joka on otettu Suomeen pakolaiskiintiössä, voi olla kotoutumislain tukitoimenpiteiden piirissä nykyisen 21 vuoden yläikärajan sijaan siihen asti, kunnes hän täyttää 25 vuotta. Lisäksi ehdotetaan, että kunnalle korvataan toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset, kunnes nuori täyttää 25 vuotta. Nykyisin myös tuo ikäraja on 21 vuotta.
Hallituksen esityksen taustalla on lastensuojelulain (417/2007) 1.1.2020 voimaan tullut muutos, jossa lastensuojelun jälkihuollon yläikärajaa on nostettu 25 vuoteen. Kotoutumislakiin ehdotetulla muutoksella on tarkoitus asettaa toisiinsa nähden vastaavan kaltaisissa, mutta eri lakien soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa olevat nuoret ikänsä puolesta yhdenvertaiseen asemaan toisiinsa nähden.
Hallintovaliokunta pitää ehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Kotoutumislain mukaisten toimenpiteiden tarkoituksena on auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Vahvalla monialaisella tuella voidaan vähentää syrjäytymistä, inhimillistä kärsimystä ja niistä aiheutuvaa turvallisuusriskiä sekä kasvavia taloudellisia kustannuksia.
Kuten hallituksen esityksessä todetaan, kotoutumislain 27 § ei takaa nuorelle subjektiivista oikeutta tukeen. Nuori voi olla tukitoimenpiteiden piirissä tuen yläikärajaan saakka tai kunnes hänellä on huoltaja Suomessa. Tuen edellytyksenä on, että kunta on arvioinut nuoren olevan tuen tarpeessa.
Tukitoimenpiteiden sisällöstä ei ole säädetty kotoutumislaissa yksityiskohtaisella tasolla. Kotoutumislain mukaiset tukipalvelut suunnitellaan palvelutarpeen arvioinnin perusteella tukemaan nuoren kotoutumista ja itsenäistymistä. Selvityksen mukaan palvelut voivat sisältää esimerkiksi sosiaaliohjausta tai tukihenkilön antamaa ohjausta erilaisissa elämäntilanteissa liittyen opiskeluun ja työhön, arjen hallintaan, hyvinvointiin ja terveyteen, sosiaalisiin verkostoihin ja vapaa-aikaan, kotoutumisen tukemiseen ja asumisen tukeen.
Kotoutumislain mukaiseen "jälkihuoltoon" ei sisälly säännöksiä etuuksista. Kotoutumislain nojalla ei esimerkiksi myönnetä itsenäistymistukea. Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, josta säädetään toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997). Perustoimeentulotuki ei ole osa kotoutumislain mukaisia palveluita, eikä perustoimeentulotuen saamiseen vaikuta se, saako nuori kotoutumislain mukaisia palveluita. Kela tekee päätöksen perustoimeentulotuesta.
Kunnat voivat myöntää täydentävää toimeentulotukea erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuviin menoihin. Jos kunnat myöntävät täydentävää toimeentulotukea alaikäisenä ilman huoltajaa tulleelle nuorelle, korvataan tästä aiheutuneet kustannukset kunnalle.
Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen 49 §:n terminologiaan, joka sisältyy myös voimassa olevaan pykälään. Asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että säännöksen ilmaisu lastensuojelun palveluihin rinnastuvista toimenpiteistä aiheuttaa sekaannusta käytännön toimeenpanossa ja on ristiriidassa lastensuojelulain tarkoituksen kanssa. Valiokunta toteaa, että kotoutumisen edistäminen ei synnytä perustetta tai tarvetta lastensuojelun palveluihin. Tarve lastensuojelun palveluihin arvioidaan yksinomaan lastensuojelulain perusteella.
Kotoutumislain 49 §:n 1 momentin 1 kohdan viittauksessa muihin lastensuojelun palveluihin rinnastettaviin toimenpiteisiin viitataan kotoutumislain hallituksen esityksen (HE 185/2010 vp) mukaan esimerkiksi terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettavaan erityiseen tukeen silloin, kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakkaana, mutta olisi pakolaisuudesta johtuvien olosuhteidensa vuoksi ilmeisesti kyseisten toimenpiteiden tai palvelujen tarpeessa. Asiassa saadun selvityksen perusteella säännöksen sanamuotoa on syytä kuitenkin tarkentaa tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Valiokunta viittaa yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettyyn.
Valiokunnan huomiota on asiantuntijakuulemisessa kiinnitetty myös hallituksen esitykseen sisältymättömään kotoutumislain 26 §:ään, jossa säädetään siitä, mitä kotoutumista edistäviä ja tukevia toimenpiteitä ja palveluita voidaan esimerkiksi järjestää. Pykälän 2 kohdassa on vastaavalla tavalla tulkintaepäselvyyttä aiheuttava viittaus lastensuojelun jälkihuollon toimenpiteisiin ja palveluihin. Tämänkin säännöksen yhteydessä on aiheellista todeta, että tarve lastensuojelun palveluihin arvioidaan yksinomaan lastensuojelulain perusteella. Valiokunta katsoo, että asiayhteyden vuoksi tulkintaepäselvyys on perusteltua poistaa laista myös tältä osin, ja viittaa yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettyyn.
Hallintovaliokunnan saaman tiedon mukaan parhaillaan valmisteltavassa, eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä annettavassa kotoutumisen selonteossa on tarkoitus arvioida muun ohella myös kotouttamisen palvelukokonaisuutta. Eduskunta on edellyttänyt, että hallitus uudistaa kotoutumislain kokonaisuudessaan ja tarvittavan muun lainsäädännön selonteon eduskuntakäsittelyn pohjalta (EK 35/2018 vp). Nyt ehdotettu muutos olisi luontevasti voinut sisältyä myös siihen yhteyteen. Hallintovaliokunta kuitenkin puoltaa ikärajan tarkistusta ja pitää tärkeänä, että kunnille korvataan toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset.