Ehdotetulla kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010, jäljempänä kotoutumislaki) muutoksella pyritään turvaamaan Ukrainasta sotaa pakenevien henkilöiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestäminen kunnissa ja hyvinvointialueilla. Lisäksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011, jäljempänä vastaanottolaki) muuttamisella täsmennetään sääntelyä vastaanottopalveluiden lakkaamisesta tilapäistä suojelua saavan saadessa kotikunnan.
Tilapäistä suojelua sovelletaan Ukrainan sodan myötä nyt ensimmäistä kertaa. Lokakuun puoliväliin mennessä tilapäistä suojelua saavia oli Suomessa noin 40 500. Suurin osa tilapäistä suojelua saavista on vastaanottopalveluiden piirissä. Tilapäistä suojelua saavat eivät ole pääsääntöisesti saaneet kotikuntaa Suomessa, koska he eivät täytä kotikuntalain (201/1994) 4 §:n kotikunnan saamiselle säädettyjä edellytyksiä. Kotikuntaa on kuitenkin voinut hakea Digi- ja väestötietovirastolta tietyissä tilanteissa.
Vuoden 2022 aikana valtaosalla tilapäistä suojelua saavista edellytykset kotikunnan saamiselle alkavat täyttyä maaliskuusta 2023 alkaen, kun heille myönnettyjen tilapäisten oleskelulupien voimassaoloaikaa on jatkettu ja he ovat asuneet Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Tämän jälkeen heille voidaan myöntää kotikunta, jos he hakevat sitä Digi- ja väestötietovirastolta. Kotikuntamerkintä on merkityksellinen, koska tietyt palvelut ja etuudet ja myös eräät velvollisuudet on lainsäädännössä sidottu kotikunnan saamiseen. Maaliskuusta 2023 alkaen kuntien ja hyvinvointialueiden roolin tilapäistä suojelua saavien palveluiden järjestäjänä arvioidaan tämän myötä kasvavan merkittävästi.
Kotoutumislaissa ehdotetaan säädettäväksi muun muassa siitä, että kunnille ja hyvinvointialueille voidaan maksaa kotoutumislaissa määriteltyjä valtion korvauksia palveluiden järjestämisestä niiden tilapäistä suojelua saavien henkilöiden osalta, joille on myönnetty kotikunta (44 §). Valiokunta toteaa, että kyse on muun muassa laskennallisesta korvauksesta, jota maksetaan lain 2 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten henkilöiden, jatkossa siis myös kotikunnan omaavien tilapäistä suojelua saavien henkilöiden, ohjauksesta, neuvonnasta ja muusta kotoutumista tukevan toiminnan järjestämisestä. Laskennallinen korvaus ei ole korvamerkittyä tai sidottu tiettyyn henkilöön tai palveluun, joten sillä on mahdollista kattaa myös kotoutumispalvelujen henkilöstökuluja.
Kotoutumislaissa ehdotetaan (43 §) myös selkeytettäväksi eri viranomaisten rooleja kuntaanosoittamisessa. Vastaanottokeskuksen tehtävänä on tehdä esitys kuntaan osoitettavasta henkilöstä ELY-keskukselle. Vastaanottokeskus myös tukee henkilöitä itsenäisessä siirtymisessä kuntaan. Käytännössä vastaanottokeskus antaa henkilölle tietoa esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen palveluihin hakeutumisesta ja auttaa tarvittaessa etuushakemuksen täyttämisessä. Lisäksi vastaanottokeskus ohjaa ja neuvoo henkilöä kohtuuhintaisen vuokra-asunnon etsimisessä, vuokrasopimuksen tekemisessä sekä muun muassa tarvittavan kotivakuutuksen ja sähkösopimuksen tekemisessä. Vastaanottokeskus myös ohjaa perheet kunnan palveluihin saamaan tukea varhaiskasvatuspaikan ja koulupaikan hakemisessa, mikäli perhe muuttaa toiselle paikkakunnalle. Vastaanottokeskuksen tehtävistä säädetään laajemmin vastaanottolaissa.
Lisäksi kotoutumislaissa ehdotetaan säädettäväksi (27 §) siitä, että alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tullut ja kotikunnan saanut tilapäistä suojelua saava lapsi tai nuori saa asumisen ja tuen palvelut samoin kuin ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tullut kiintiöpakolainen tai kansainvälistä suojelua saava lapsi tai nuori.
Valiokunta tähdentää hyvää tiedonkulkua vastaanottokeskuksen, kunnan ja muiden viranomaisten kesken, jotta henkilöiden siirtyminen vastaanottokeskuksesta kuntaan on mahdollisimman sujuvaa. Jo voimassa olevan kotoutumislain mukaan kunta saa esimerkiksi vastaanottokeskukselta lain 2 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetusta henkilöstä välttämättömät tiedot kunnan kotoutumislain 2, 5 ja 6 luvussa tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten. Kunta esimerkiksi saa tiedot kuntaan osoitettavista henkilöistä kuntaanosoittamista varten. Kunta näkee myös ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä olevat tiedot kunnassa asuvista laskennallisen korvauksen piiriin kuuluvista henkilöistä. Kunta saa Kansaneläkelaitokselta tiedot toimeentulotukea muuten kuin tilapäisesti saavista maahanmuuttajista, jotta kunta voi laatia heille alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman. Lisäksi vastaanottokeskus pyytää kaikilta kuntaan siirtymässä olevilta henkilöiltä suostumuksen asiakas- ja potilastietojen siirtämiseen kunnalle ja jatkossa myös hyvinvointialueelle. Kunnan ja hyvinvointialueen tulee pyytää näitä tietoja siltä vastaanottokeskukselta, jonka asiakkaana henkilö on ollut.
Valiokunta pitää tärkeänä, että tilapäistä suojelua saavien henkilöiden palveluiden järjestämiseen tarjotaan kunnille, hyvinvointialueille ja TE-toimistoille toimeenpanon tukea ja tiedotetaan tulevista muutoksista. Tämä on tarpeen muun ohella siksi, että kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötavat ovat vasta muodostumassa. Toimeenpanossa keskeistä on myös tilapäistä suojelua saaville itselleen tarjottava tieto mahdollisesta kotikunnan hakemisesta ja kotikunnan saamisen vaikutuksista sekä kuntaan siirtymisen käytännön seikoista. Ministeriöt valmistelevat ohjeistuksia ja viestintää sekä poikkihallinnollisena yhteistyönä että kukin omalla hallinnonalallaan. Valiokunta korostaa, että tiedottamisen tulee olla mahdollisimman selkeää ja yhdenmukaista.
Vastaanottolaissa ehdotetaan säädettäväksi (14 §) siitä, että tilapäistä suojelua saavalle, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa, voidaan antaa vastaanottopalveluja kohtuullinen aika. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että tilapäistä suojelua saava ei saa päällekkäisiä palveluja eri järjestelmistä ja että vastaanottopalveluja ei anneta pitempään kuin on välttämätöntä. Samalla turvataan se, että vastaanottopalveluja annetaan kuitenkin aina siihen saakka, kunnes henkilö saa tarvitsemansa palvelut ja etuudet kunnalta, hyvinvointialueelta tai Kansaneläkelaitokselta. Selvityksen mukaan myös perheenjäsenten eriaikainen kotikunnan saaminen huomioidaan, kun arvioidaan kohtuullista aikaa vastaanottopalveluiden tarjoamisessa. Vastaanottojärjestelmässä ja kunnissa asuu jo tällä hetkellä useita perheitä, joiden perheenjäsenistä osalla on kotikuntamerkintä ja osalla ei. Selvityksen mukaan palvelujärjestelmässä huomioidaan perheenjäsenten erilaiset oikeudet palveluihin, eikä perheenjäseniä eroteta toisistaan.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä 1. lakiehdotukseen tehtävin lakiteknisin tarkistuksin.