Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia. Esityksen mukaan kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosenttia korotettaisiin 0,71 prosenttiyksiköllä ja valtionosuus olisi vuoden 2026 alusta 25,73 prosenttia ja kuntien omarahoitusosuus 74,27 prosenttia. 

Hallituksen esitykseen sisältyvä uusi 32 a § lisäisi kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistuvia määräaikaisia vähennyksiä siten, että kunnilta leikattaisiin vuonna 2026 noin kaksi prosenttia valtionosuuksista eli yhteensä 75 miljoonaa euroa. Vähennys toteutettaisiin prosenttiperusteisesti suhteessa kuntien saamien valtionosuuksien määrään. Lisäksi pykälä nivoutuu muihin määräaikaisiin vähennyksiin, jotka kohdistuvat asukaskohtaisesti vuosina 2025—2027. 

Kunnat ovat jo nyt poikkeuksellisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa muun muassa sote-uudistuksen epätakkojen siirtolaskelmien, yleisen kustannustason nousun ja hallituksen muualle kohdistamien sääntöjen vuoksi. Samanaikaisesti kunnille on tullut uusia lakisääteisiä velvoitteita, joihin hallitus on lisännyt laskennallista rahoitusta, mutta joka käytännössä lisää kuntien henkilöstö- ja palvelupaineita. Tässä tilanteessa lisävähennys leikkaa kunnilta mahdollisuuksia järjestää lakisääteisiä peruspalveluja, erityisesti varhaiskasvatusta, perusopetusta ja työllisyyspalveluja, jotka ovat kuntien hyvinvointivastuun ydintä. 

Valtionosuusjärjestelmän keskeinen tavoite on turvata kunnille yhdenvertaiset edellytykset järjestää peruspalveluita kohtuullisella kunnallisverorasituksella. Hallituksen esityksessä pykälä 32 a § toimii tätä tarkoitusta vastaan. Pykälän mukaan vähennys toteutetaan suhteessa kuntien valtionosuuden määrään. Tämä malli tarkoittaa, että eniten menettävät juuri ne kunnat, joiden valtionosuus on korkea siksi, että niillä on muita suuremmat palvelutarpeet, heikompi veropohja tai demografisesti haastavat olosuhteet. 

Vaikka 32 a § on esitetty määräaikaiseksi, se jatkaa kehitystä, jossa peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistetaan toistuvia määräaikaisia leikkauksia. Tämä käytäntö hämärtää rahoitusjärjestelmän ennakoitavuutta ja luotettavuutta. Kuntien suunnitteluhorisontti ulottuu vuosiksi eteenpäin. Toistuvat määräaikaiset vähennykset muodostavat tosiasiallisesti pysyvää rahoitusvajetta, joka pakottaa kunnat leikkaamaan palveluja tai kiristämään verotusta. 

Keskustan valiokuntaryhmä tähdentää kuntien valtionosuusjärjestelmän merkitystä. Siinä kysymys ei ole kuntien olemassa olemisen rahoittamisesta, vaan ihmisten tarvitsemista peruspalveluista. Valtionosuusjärjestelmän perustarkoituksena on turvata jokaiselle lakisääteiset peruspalvelut kohtuullisella vero- ja maksurasituksella asuinpaikasta riippumatta. Sitä edellyttää myös perustuslaista johdettu ns. rahoitusvastuun periaate. 

Nyt puheena olevassa lakiesityksessä kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiksi vuodelle 2026 ehdotetut muutokset näyttävät pieniltä, mutta niiden vaikutukset kunnille vaihtelevat. Esimerkiksi esitetty valtionosuuksien kokonaismäärän kasvu (177 milj. euroa) kohdistuu hyvin epätasaisesti. Yli puolella Suomen kunnista valtionosuudet tulevat pienenemään ensi vuonna johtuen asukasmäärän laskusta. Tästä huolimatta niiden velvollisuus on huolehtia lakisääteisistä palveluista rahoituksen pienentyessäkin. 

Huomionarvoista on myös, että nyt esitetty valtionosuuksien kasvu ei riitä kattamaan kunnille koituvia uusia kustannuksia. Esimerkiksi perusopetuksen vahvistamiseen varatut lisäeurot (oppimisen tuki, vuosiviikkotunnit) kuittaantuvat nolliin nyt esitetyillä valtionosuusleikkauksilla (suorat leikkaukset ja indeksijarru). Osana valtiontalouden säästötoimia hallitus on sälyttänyt myös maahanmuutosta ja TE-palveluista koituvia kustannuksia kuntien maksettaviksi. Kun kuntien talouksien viivan alle katsotaan, niin liian moni kunta joutuu rahoittamaan hallituksen päättämiä uusia tehtäviä omilla verotuloillaan. 

Hallituksen kunnille kohdistama leikkauspolitiikka kohdistuu kaikkein voimakkaimmin pieniin kuntiin. Vaikka ensi vuoden osalta leikkaussumma tarkoittaisi keskimäärin enimmillään 0,3 %-yksikön korotuspainetta kunnallisveroon, on kantokyvyltään heikommissa kunnissa veronkorotuspaine paljon tuotakin suurempi johtuen siitä, että Suomessa vauraus on jakautunut maantieteellisesti hyvin epätasaisesti. 129 Suomen kunnassa veroprosentin tuotto on alle 200 euroa/asukas, mutta leikkaukset kohdistetaan euroa/asukasperiaatteella, mikä heikentää monen kunnan kykyä rahoittaa lakisääteiset palvelut. Tähän ei auttaisi edes kokoomuksen pitkäaikainen tavoite yli 200 kunnan lakkauttamisesta, koska edelleenkin Suomessa vauraus olisi epätasaisesti jakautunutta. 

Edellä mainituista syistä kuntien väliset taloudelliset erot ovat jatkaneet kasvuaan yhä voimakkaammin. Se heikentää ihmisten yhdenvertaisia oikeuksia lakisääteisiin palveluihin. Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtaman hallituksen ohjelmassa eriarvoistumisen syventyminen on huomioitu ja sitä on luvattu hoitaa. Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus on pettämässä myös kuntapalveluja tarvitseville ihmisille antamansa lupaukset epäonnistuneen talous- ja työllisyyspolitiikkansa jatkoksi. 

Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) perjantaina 21.11.2025 viestipalvelu X:n kautta tekemä lyhyt ilmoitus hallitusohjelmaan kirjatun kuntien valtionosuusuudistuksen kaatumisesta hallituspuolueiden välisiin erimielisyyksiin oli kuin märkä rätti kuntien kasvoille. Oikein ja määrätietoisesti toteutettuna uudistuksella olisi voitu taittaa kuntalaisten eriarvoistumisen kasvu, hillitä kunnallisverorasituksen erojen enempi repeäminen, saada poistettua valtionosuuksien jakoa vääristäviä vanhentuneita kriteereitä (esim. sote-palvelut, joita kunnat eivät enää vastaa) sekä tukea noin 20 kunnan kykyä hoitaa asukkailleen peruspalveluja, jotka vääristymän takia joutuvat nyt jopa maksamaan valtiolle siitä, että ne järjestävät asukkailleen lakisääteisiä koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluja (ns. negatiiviset valtionosuudet). Esimerkkeinä tästä on Kemi, Tuusniemi ja Kaavi. 

Nyt näyttää siltä, että hallitus on pettämässä kaikki kunnille antamansa tärkeimmät lupaukset, kun otetaan huomioon myös kunnille luvatun norminpurun takkuaminen. Hallituksen toimintakykyä kuntapolitiikassa voidaankin tähän mennessä arvioida olemattomaksi. 

Kuntien valtionosuusuudistuksen kaatuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vastuu tehdä uudistus siirtyy vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavalle uudelle hallitukselle. Kuntien pitää tulla jotenkin toimeen täysin rikki olevalla kuntien valtionosuusjärjestelmällä ainakin neljä seuraavaa vuotta aina vuoteen 2030 saakka. Tilanteen vakavuutta ja uudistuksen välttämättömyyttä kuvaa hyvin se, että verotuloiltaan Suomen rikkain kunta Kauniainen, joka kantaa Suomen matalinta kunnallisveroprosenttia (4,7 %), saa valtionosuuksia noin 22,2 milj. euroa. Samaan aikaan asukasluvultaan hieman pienempi ja verotulopohjaltaan paljon heikompi Saarijärvi olisi saamassa vain noin kolmanneksen siitä (7,6 milj. euroa), vaikka sen kunnallisveroprosentti on melkein kaksinkertainen Kauniaisiin verrattuna (9,3 %). 

Kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamista on jatkettava parlamentaariselta pohjalta

Keskustalle ei kelpaa kokoomuslaisen vastuuministerin kevyt ilmoitus ja pahoittelut uudistuksen kaatumisesta. Keskustalle tekemättömyys tässä tilanteessa ei ole vaihtoehto. Olemme palveluja tarvitsevien ihmisten puolella. 

Tässä tilanteessa hallitus ja kuntaministeri Ikonen tekisivät viisaasti, jos he alkaisivat pelastamaan mitä pelastettavissa on. Keskusta ei ole jäänyt toimettomaksi. Lähetimme 25.11.2025 valtiovarainministeriölle kirjeen, jossa vaadimme kaatuneen kuntien valtionosuusuudistuksen valmisteluasiakirjojen julkistamista kuntakohtaisine vaikutuksineen. Koska kysymys on ihmisten tarvitsemista palveluista, on asia saatava poliittiseen keskusteluun. 

Edellä mainitun perusteella ehdotamme eduskunnan hallituspuolueiden hyväksyttäväksi lausumaa, että hallitus perustaisi parlamentaarinen työryhmä valmistelemaan kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamista. Parlamentaarisella työllä olisi mahdollisuus luoda askelmerkit kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamiselle, ja ne olisivat vietävissä suoraan vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan.  

Yhdymme myös hallitusohjelmassa sivulle 54 uudistukselle kirjattuihin tavoitteisiin: "Kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuus uudistetaan vastaamaan kuntien uutta roolia ja sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeistä tilannetta. Uudistuksen lähtökohdaksi otetaan tavoite varmistaa eri kokoisten kuntien edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut kaikkialla Suomessa, ottaa huomioon muuttotappiokuntien tarpeet ja eri alueiden demografisen kehityksen sekä vahvistaa kasvavien kuntien ja kaupunkien edellytykset investoida kasvuun ja hoitaa sosiaalisia ongelmia". 

Näin ollen lausumaesityksemme myös tukisi hallituksen ohjelmassaan kunnille antamaa lupausta uudistaa koko kuntien rahoitusjärjestelmä, jolloin uudistettavana olisivat kuntien verotulopohja sekä kuntien kaikki valtionosuudet.  

Siksi katsomme, että hallituspuolueilla ei pitäisi olla vaikeuksia hyväksyä lausumaesitystä eikä hallituksella käynnistää parlamentaarista työtä. Se myös kertoisi, onko hallituksella ja hallituspuolueissa aitoa tahtoa toteuttaa kunnille ohjelmassaan antamansa lupaukset. 

Esityksen julkilausuttuna tavoitteena on turvata kuntien edellytyksiä järjestää niiden vastuulla olevat lakisääteiset palvelut kuten varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus sekä työllisyyspalvelut näitä koskevien tehtävien muuttuessa. Esitykseen sisältyvä säästötavoite ja siitä johtuvat tosiasialliset vaikutukset kuntien talouteen tulevat kuitenkin vaikeuttamaan kuntien edellytyksiä järjestää niille osoitettuja lakisääteisiä palveluita laadukkaasti ja saavutettavasti. 

Vuonna 2026 kuntien laajentuvat tehtävämuutokset sisältävät yhteensä noin 72,5 miljoonan euron edestä sivistystoimen tehtäviä, mukaan lukien oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus (n. 53,5 miljoonaa euroa). Samaan aikaan esityksellä tehdään lähes samansuuruinen 75 miljoonan euron leikkaus, joka kumoaa lakisääteisten tehtävälaajennuksiin tarkoitettujen lisäysten vaikutukset. Käytännössä tämä tarkoittaa palveluleikkauspäätösten siirtämistä kunnallispäättäjien pöydälle, kun lakisääteisten tehtävien resursseja supistetaan. 

Esitys koskee vuoden 2026 kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosenttia sekä valtionosuuksiin tehtävää 2 prosentin eli 75 miljoonan euron vähennystä. Valtionosuuksien leikkauksia on tarkasteltava myös pidemmältä aikaväliltä. 

Hallitusohjelman mukaisesti peruspalveluiden valtionosuuden indeksikorotukseen tehdään yhtä prosenttiyksikköä vastaava vähennys vuosina 2024—2027 eli kustannusten kohoamisesta johtuvaa nipistetään tasoa noin puoleen tai kolmannekseen. Vuonna 2025 vähennys pienensi valtionosuutta 25 275 000 euroa ja vuonna 2026 indeksijarrun osuus on esityksen mukaan 31 558 000. Valtionosuusleikkausten ja indeksijarrun yhteissumma nousee hallituskaudella noin 200 miljoonaan euroon. 

Erityisen huolestuttavaa on, että hallitus ei ole huomioinut leikkausten vaikutuksia varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluiden resursseihin ja laatuun. Lausunnoissa on tuotu esiin, että leikkaus vaarantaa oppimisen tuen uudistuksen ja voi johtaa siihen, että kunnilla ei ole riittäviä resursseja toteuttaa lakisääteisiä velvoitteitaan lasten ja nuorten palveluissa. Kuntaliitto on lisäksi arvioinut, että samaan aikaan tehtävät leikkaukset kotoutumispalveluihin saattavat kunnissa kohdistua sivistyspalveluihin niiden priorisoidessa työikäisen asukasmäärän kasvua. 

Esityksellä toteutettava pysyvä 75 miljoonan euron valtionosuusleikkaus on peruttava, minkä lisäksi valtionosuuksia pitäisi korottaa täysimääräisesti, jotta kunnissa vältytään leikkauksilta sivistys- ja työllisyyspalveluihin. Näin ollen kuntien valtionosuusprosenttiin kohdistuva 0,27 prosenttiyksikön eli noin 31,5 miljoonan euron vähennys on peruttava.