Yleisperustelut

Yleistä

Hallintovaliokunta pitää maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) kokonaisuudistusta tarpeellisena. Vielä voimassa olevan lain selkeyttäminen on tärkeää. Maahanmuuttajien kotouttamista ja kansainvälistä suojelua hakevien vastaanottoa koskevat säännökset on syytä koota eri lakeihin. Valiokunta on mietinnössään (HaVM 26/2010 vp) hyväksynyt hallituksen esityksen (HE 185/2010 vp) laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää myös esitystä kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Vastaanottoraha

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 19 §:ssä määritellään, mitä vastaanottorahalla tarkoitetaan ja millaisia menoja sen perus- ja täydentävällä osalla ajatellaan katettaviksi. Vastaanottorahan määrästä säädetään 20 §:ssä ja sen tarkistamisesta 22 §:ssä. Kansainvälistä suojelua ja tilapäistä suojelua saaville maksettava taloudellinen tuki on hallituksen esityksessä irrotettu yleisestä toimeentulotuesta. Toimeentulotuen sijasta aikuisille turvapaikanhakijoille maksettaisiin vastaanottorahaa ja ilman huoltajaa oleville alaikäisille käyttörahaa (21§).

Hallituksen esityksen perustelujen taulukossa (s. 24) verrataan nyt 20 §:ssä säädettäväksi ehdotetun kuukausittaisen vastaanottorahan määrää kansainvälistä suojelua hakevan saamaan taloudelliseen tukeen muissa Pohjoismaissa. Taulukon mukaan Norja ja Tanska maksavat tukea Suomea enemmän, kun taas Suomi maksaa tukea huomattavasti Ruotsia enemmän. Vaikka tuen määriin tekisi ostovoima- ja valuuttakurssikorjaukset, on ero tuen määrässä esimerkiksi yksin asuvan aikuisen osalta, mikäli hän saa vain majoituksen ilman aterioita, noin 70 euroa kuukaudessa.

Viime vuonna Suomeen oli lokakuun loppuun mennessä tullut yhteensä 3 290 kansainvälistä suojelua hakevaa. Ruotsiin heitä oli marraskuun loppuun mennessä saapunut 31 819, Norjaan 10 064 ja Tanskaan 4 534 henkilöä. Hallintovaliokunta on useissa eri yhteyksissä tuonut selkeästi kantanaan esille, että Suomessa kansainvälistä suojelua saaville maksettavien tukien ja korvausten pitää olla tasapainossa vertailumaitten kanssa eivätkä ne saa muodostaa vetovoimatekijöitä turvapaikanhakemiselle ja humanitaariselle maahanmuutolle.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 59/2010 vp) todennut, että kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan välttämätön toimeentulo ja huolenpito turvataan vastaanottokeskuksen järjestämin vastaanottopalveluin, joihin lakiehdotuksen 13 §:n mukaan kuuluvat muun ohella majoitus, vastaanotto- ja käyttöraha, sosiaalipalvelut ja terveydenhuoltopalvelut sekä mahdollisesti myös ateriat. Välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon liittyvää sääntelyä pidetään merkityksellisenä perustuslain 19 §:n 1 momentin kannalta.

Hallintovaliokunta on pyytänyt asiassa lisäselvitystä Ruotsissa maksettavan taloudellisen tuen riittävyydestä. Saadun selvityksen mukaan hakijoille Ruotsissa maksettava taloudellisen tuen perusosa on pysynyt vuodesta 1994 ennallaan. Ruotsin vastaanottolain muutostarpeita selvittäneessä raportissa (Aktiv väntan- asylsökande i Sverige 2009) on todettu, että perusosan määrää tulisi nostaa. Nykyisellään se ei selvityksen mukaan riitä kattamaan hakijoiden menoja ja johtaa siihen, että heille on myönnettävä täydentävää tukea, mikä lisää työmäärää ja resurssitarpeita. Taloudellista tukea koskevat muutosehdotukset oli selvityksen mukaan tarkoitus valmistella Ruotsissa vuoden 2010 aikana, mutta asia ei ole edennyt.

Hallintovaliokunta toteaa, että Ruotsissa maksettavan taloudellisen tuen riittävyydestä saatu selvitys osoittaa, että siellä nyt maksettavan Suomen tasoa alhaisemman perusosan määrää on suunniteltu nostettavaksi. Kun kansainvälistä suojelua saavien saamien palveluiden kokonaismäärän selvittäminen vertailumaissa on lisäksi haastavaa sen vuoksi, että he saavat palveluita ja tukea myös osana yleistä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää, valiokunta katsoo, että 1. lakiehdotuksen 20 §:ää ei ole syytä muuttaa. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä kuitenkin, että ruokapalvelun ja rahana maksettavan tuen osuutta kansainvälistä suojelua hakeville ja tilapäistä suojelua saaville pitää selvittää kotoutumisen tehokkuuden ja turvapaikkajärjestelmän houkuttelevuuden vähentämisen näkökulmasta, erityisesti sellaisten hakijoiden kohdalla, joiden hakemukset ovat perusteettomia.

Välttämättömät sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut

Hallituksen esityksen 25 ja 26 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista. Joissakin asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että säännökset laajentaisivat palveluita ja kustannuksia nykyisestä.

Saadun selvityksen mukaan tarjottujen palvelujen laajuutta ei ole lakiehdotuksessa kuitenkaan tarkoitus muuttaa, vaan palvelut rajataan edelleen välttämättömään. Voimassa olevan lain puutteena on pidetty sitä, että se ei määrittele riittävästi, mitä välttämättömillä sosiaali- ja terveyspalveluilla tarkoitetaan. Hallituksen esityksessä halutaan selkeyttää tilannetta viittauksin sosiaali- ja terveydenhuollon lakeihin, pyrkimyksenä kirjata lakiin ja sen perusteluihin se palvelujen taso, mitä tälläkin hetkellä tarjotaan kansainvälistä suojelua hakeville. Sosiaalipalveluiden välttämättömyyden arvioi selvityksen mukaan aina sosiaalihuollon ammattihenkilö. Samoin terveydenhuoltopalvelujen osalta terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi hoidontarpeen potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Arvioitaessa otetaan huomioon se, että oleskelu hakijana on aina tilapäistä, vaikka oleskeluaika vastaanottokeskuksissa voi yksittäistapauksittain vaihdella suuresti.

Kansainvälistä suojelua hakevien oikeudellinen neuvonta

Joissakin asiantuntijalausunnoissa on pidetty puutteena, että lakiehdotuksessa ei säädetä kansainvälistä suojelua hakevien oikeudellisesta neuvonnasta.

Saadun selvityksen mukaan vastaanottokeskuksilla on nykyisin merkittävä tehtävä oikeusavun järjestämisessä hakijoille. Sisäasiainministeriössä on kuluvan vuoden tammikuussa asetettu hanke, jossa selvitetään kansainvälistä suojelua hakevalle annettavaa oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua. Tavoitteena on selvittää palvelujen nykytilanne ja arvioida alustavasti mahdolliset muutostarpeet, jotka liittyvät palvelujen järjestämiseen, niiden sääntelyyn ja rahoitukseen. Hankkeen määräaika päättyy 15.3.2011.

Yksin maahan tulleiden alaikäisten palvelut

Joissakin asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että yksin maahan tulleilla alaikäisillä tulee olla samat oikeudet palveluihin kuin muilla ilman huoltajaa olevilla alaikäisillä Suomessa.

Saadun selvityksen mukaan jo nyt käsiteltävänä olevan lain valmisteluvaiheessa on pohdittu sitä, pitäisikö vastuu ilman huoltajaa olevien lasten vastaanotosta siirtää sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen ja käytännön toiminta kuntien lastensuojeluviranomaisille. Hallintovaliokunta on kuitenkin eri yhteyksissä korostanut sitä, että maahanmuuttoasiat tulee olla koottuna yhden ministeriön hallinnon alle. Eri ministeriöiden yhteistyöhön on jatkossakin syytä kiinnittää huomiota.

Ihmiskaupan uhrien auttaminen

Joissakin asiantuntijalausunnoissa on esitetty, että säännökset ihmiskaupan uhrista ja ihmiskaupan auttamisjärjestelmästä pitäisi koota omaan lakiinsa ihmiskaupasta.

Saadun selvityksen mukaan ihmiskaupan uhrien auttamista koskevat säännökset otettiin lakiin sellaisenaan voimassa olevasta kotouttamislaista. Niihin liittyviä muutostarpeita selvitetään erillisessä hankkeessa, jonka suositukset valmistuvat keväällä 2011. Ihmiskaupan uhrien auttamista koskevien säännösten muuttamiseksi tullaan valmistelemaan erillinen hallituksen esitys.

Perusopetukseen osallistuminen

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää opetusta kansainvälistä suojelua hakeville oppivelvollisuusikäisille. Tämä johtuu siitä, että kansainvälistä suojelua hakeva lapsi ei ole perusopetuslain mukaan oppivelvollinen, koska häntä ei pidetä Suomessa vakinaisesti asuvana.

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä selvittää, olisiko kansainvälistä suojelua hakevien lasten oikeus maksuttomaan perusopetukseen turvattavissa perusopetuslaissa.