Perustelut
Tietosuojasopimuksen lisäpöytäkirja
Strasbourgissa vuonna 1981 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus
yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa
tietojenkäsittelyssä on tullut voimaan Suomen
osalta huhtikuussa 1992. Tietosuojasopimuksen tarkoituksena on turvata
henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä osapuolten
alueella jokaiselle yksilölle hänen oikeutensa
ja perusvapautensa ja erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen.
Tietosuojasopimus sisältää tietosuojan
perusperiaatteiden lisäksi määräykset
osapuolten välisestä rajat ylittävästä henkilötietojen
siirrosta ja keskinäisestä avunannosta. Määräykset
valvontaviranomaisista ja kattavat määräykset
henkilötietojen siirrosta kolmansiin valtioihin sisältyvät
sen sijaan käsiteltävänä olevaan
lisäpöytäkirjaan.
Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan määräysten mukaan
tietosuojan valvontaviranomaisten tehtävänä on
valvoa niiden kansallisten toimenpiteiden noudattamista, joilla
lisäpöytäkirjan määräykset,
tietosuojasopimuksen tietosuojan perusperiaatteet ja tietosuojasopimuksen
kansainvälistä tietojen siirtoa koskevat määräykset
on saatettu voimaan. Lisäpöytäkirja sisältää määräyksiä myös
henkilötietojen siirrosta tietosuojasopimuksen ulkopuolisen
valtion tai järjestön lainkäyttövaltaan
kuuluvalle vastaanottajalle. Tarkoituksena on, että henkilötietoja
siirretään vain sellaisiin valtioihin tai järjestöihin,
jotka pystyvät takaamaan riittävän tietosuojan.
Lisäpöytäkirjan määräykset
vastaavat pitkälti henkilötietodirektiivin (95/46/EY)
asiaa koskevia säännöksiä, jotka
on Suomessa pantu täytäntöön
henkilötietolailla (523/1999).
Lisäpöytäkirjan määräysten
hyväksyminen ja voimaansaattaminen eivät edellytä muutoksia
maamme kansalliseen lainsäädäntöön.
Tietosuojasopimukseen annettavat selitykset
Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan 3
artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lisäpöytäkirjan
aineelliset määräykset täydentävät
tietosuojasopimusta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan,
että eduskunta hyväksyisi tietojuojasopimukseen
annettavaksi kaksi selitystä. Selityksillä on
tarkoitus saattaa tietosuojasopimuksen soveltamisala Suomen osalta
vastaamaan henkilötietodirektiivin ja henkilötietolain
soveltamisalasäännöksiä.
Henkilötietolakia ei sovelleta sen 2 §:n 3
momentin mukaan henkilötietojen käsittelyyn, jonka
luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin
tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.
Henkilötietodirektiivi sisältää vastaavanlaisen
säännöksen. Suomi ei ole tähän
mennessä antanut tietosuojasopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen
mukaista selitystä, jolla tietosuojasopimuksen soveltamisalaa
voidaan laajentaa näiltä osin vastaamaan henkilötietolain
ja henkilötietodirektiivin soveltamisalaa. Hallituksen
esityksessä ehdotetaan tässä yhteydessä eduskunnan
hyväksyttäväksi selitystä, jonka
mukaan Suomi ei sovella tietosuojasopimusta henkilötietojen
käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa
yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin
yksityisiin tarkoituksiinsa.
Henkilötietolain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia
sovelletaan henkilötietojen automaattisen käsittelyn
ohella myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn
silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus
muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietodirektiivi
sisältää vastaavanlaisen säännöksen.
Tietosuojasopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa osapuolelle annetaan
oikeus antaa selitys, jonka mukaan se ei sovella sopimusta tiettyihin
automaattisesti käsiteltäviin henkilörekistereiden
ryhmiin tai jonka mukaan se soveltaa sopimusta tiettyihin tietoihin
tai henkilörekistereihin. Tietosuojasopimuksen soveltamisala
on näiltä osin henkilötietolain ja henkilötietodirektiivin
soveltamisalaa suppeampi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tämän
vuoksi annettavaksi selitys, jonka mukaan Suomi soveltaa tietosuojasopimusta
henkilötietojen automaattisen käsittelyn ohella
myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn
silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus
muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.
Yhteenveto
Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen
sisältyvän yleissopimuksen lisäpöytäkirjan
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten hyväksymistä sekä eduskunnan
suostumuksen antamista siihen, että Suomi antaa hallituksen
esityksestä ilmenevät kaksi selitystä.
Hallituksen esitykseen sisältyvän Euroopan neuvoston
tietosuojasopimuksen lisäpöytäkirjan
voimaansaattamista koskevan lakiehdotuksen 2 §:n mukaan
lain voimaantulosta säädetään tasavallan
presidentin asetuksella. Tältä osin valiokunta
toteaa, että kansainvälisten sopimusten voimaansaattamista
koskeva perustuslain 95 §:n 1 momentin muutos on tullut
voimaan 1.3.2012 (1112/2011). Muutoksen
voimaantulon jälkeen kansainvälisen velvoitteen
myös muut kuin lainsäädännön
alaan kuuluvat määräykset saatetaan pääsääntöisesti
voimaan valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta ehdottaa tämän
vuoksi voimaansaattamislain 2 §:n täsmentämistä seuraavasti:
"Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan
muiden määräysten voimaansaattamisesta
ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella."