Perustelut

Neuvoston direktiivillä 2003/109/EY pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta on valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan luotu EU:n jäsenvaltioiden alueella viisi vuotta oleskeille kolmansien maiden kansalaisille lähes samat oikeudet kuin unionin kansalaisille. Direktiivissä on säädetty myös pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen ja hänen perheenjäsentensä mahdollisuudesta siirtyä helpommin oleskelemaan toiseen jäsenvaltioon esimerkiksi työnteon, elinkeinon harjoittamisen tai opiskelun vuoksi.

Direktiivin soveltamisalaa on nyt laajennettu direktiivin muutoksella koskemaan myös pakolaisia ja toissijaista suojelua saavia sekä heidän perheenjäseniään, jotka alkuperäisessä direktiivissä oli rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiivin muutos ei juurikaan jätä kansallista harkintavaltaa täytäntöönpanon suhteen, vaan se sisältää pääasiassa sitovaa sääntelyä soveltamisalan laajentamisesta. Käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön direktiivi pitkään oleskelleita koskevan direktiivin muuttamisesta.

Hallituksen esityksestä ilmenee, ettei direktiivin muutoksen implementoinnilla arvioida olevan kovin suuria vaikutuksia Suomen kannalta. Pakolaisilla ja toissijaista suojelua saavilla ei todennäköisesti ole Suomessa suurta halua hakea pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupaa, koska he voivat saada pysyvän oleskeluluvan ja Suomen kansalaisuudenkin jo ennen EU-oleskeluluvan edellyttämän maassaoleskeluajan täyttymistä.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun Baltian maiden ja Pohjoismaiden aluetoimisto on kirjallisessa lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen voidaan karkottaa muuallekin kuin siihen maahan, joka on alun perin antanut kansainvälistä suojelua. Lausunnossa kannetaan huolta palautuskiellon noudattamisesta kaikissa tilanteissa. Hallintovaliokunta korostaa, että Suomen ulkomaalaislaki (301/2004) sisältää ehdottoman palautuskiellon säätämällä, että ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle (147 §). Valiokunta tähdentää lisäksi, että karkottamismenettely on monivaiheinen ja siinä asianomaisen oikeusturvasta huolehditaan hyvin. Käytännössä varsin harvoin päädytään tilanteeseen, jossa joudutaan harkitsemaan kansainvälistä suojelua saaneen karkottamista.

Hallituksen esityksen mukaan 1. ja 3. lakiehdotuksen on tarkoitus tulla voimaan kuluvan vuoden heinäkuun alusta. Koska ei ole täysin varmaa, että tuossa aikataulussa on myös käytännössä mahdollista pysyä, valiokunta ehdottaa varmuuden vuoksi lakiehdotusten muuttamista siten, että voimaantuloajankohta jätetään voimaantulosäännöksissä avoimeksi. Muutoinkaan lakiehdotuksiin ei tulisi sisällyttää täsmällistä voimaantuloajankohtaa varsinaisiin säännöksiin.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta ehdottaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina lukuun ottamatta voimaantulosäännöksiin tehtävää teknisluonteista tarkistusta.