Suomeen syntyy koko ajan vähemmän lapsia. Syntyvyys laskee jo yhdeksättä vuotta peräkkäin. Tilastokeskuksen uusimman ennusteen mukaan Suomen väkiluku alkaa tällä menolla pienentyä vuonna 2031. 

Myönteistä on, että kehitykseen voidaan vielä vaikuttaa. Syntyvyys ei kuitenkaan nouse ihmisiä syyllistämällä. Kukaan ei myöskään synnytä lapsia yhteiskuntaa varten.  

Tärkeintä on rakentaa sellaista Suomea, jossa voi luottaa tulevaisuuteen ja jossa on mahdollisuus lasten saamiseen ja perheen perustamiseen omien toiveiden ja elämäntilanteen mukaan tiedostaen, että joillekin lapsettomuus on oma valinta — tai kipeä kohtalo. Suomesta on yhdessä tehtävä nykyistä lapsi- ja perhemyönteisempi. 

Työttömyys sekä pätkätyöt luovat epävarmuutta. On jatkettava politiikkaa, jolla mahdollisimman moni vielä työttömänä oleva saa töitä. Sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että se on nykyistä yksinkertaisempi ja huomioi paremmin ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Niin pätkätyöläiset kuin pienyrittäjätkin tarvitsevat lisää varmuutta toimeentuloonsa.  

Työn ja perhe-elämän yhdistämistä on helpotettava. Perhevapaita on uudistettava niin, että yhä useammalla vanhemmalla on mahdollisuus esimerkiksi osa-aikatyöhön. Perheillä on myös tulevaisuudessa oltava vapaus itse valita, miten lastenhoito järjestetään.  

Perheiden arjessa pärjäämistä on tuettava jatkamalla viime vaalikaudella aloitetun lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman työtä. Palvelujen on oltava perheiden tarpeiden mukaan joustavia. Perhekeskukset ja perheiden arjen tuki, esimerkiksi kotiapu, on jalkautettava kaikkialle Suomeen. Pienituloisimpien perheiden toimeentuloa on helpotettava jatkamalla parannuksia perhe-etuuksiin. Yhteisenä tavoitteena on oltava lapsiperheköyhyyden poistaminen Suomesta. 

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadusta ja tasa-arvosta on huolehdittava. Jokaisella lapsella ja nuorella on myös tulevaisuudessa oltava oikeus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet sydämensivistykseen, itsensä kehittämiseen ja elämässä etenemiseen taustasta ja asuinpaikasta riippumatta. On keskusteltava siitä, miten sivistykselliset perusoikeudet turvataan myös aiempaa pienempien ikäluokkien aikana. Myös opiskelijoilla on oltava mahdollisuus perheellistymiseen. 

Isoin muutos tarvitaan kuitenkin asenteissa ja ilmapiirissä niin työpaikoilla kuin laajemminkin yhteiskunnassa. On rakennettava Suomea, jossa jokainen perheen perustamista pohtiva ja vanhempi voi kokea riittävänsä ja jossa perhevapaat eivät ole riski äitien eivätkä isien kohdalla. Sekä työmarkkinajärjestöt että ennen muuta poliittiset päättäjät — hallitus ja eduskunta — voivat toimia suunnannäyttäjinä lapsi- ja perhemyönteisemmän Suomen rakentamisessa. Yhteisen keskustelun ja ratkaisujen hakemisen aika on nyt.