Suomessa ikääntyvien ihmisten määrä kasvaa. Samalla se haastaa sosiaali- ja terveystoimen palvelut. On ennakoitava ja käynnistettävä keskustelu sekä toimenpiteet kansalaistemme hoivasta. Karu totuus on se, että huoltosuhteemme on kestämätön. Kädet loppuvat näillä näkymin ennen rahoja. Taloudellinen huoltosuhde kuvaa työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhdetta työssäkäyviin. Tämä suhdeluku on kasvutrendillä, eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä suhteessa työssäkäyviin kasvaa entisestään. Suhteen odotetaan jatkavan kasvua, sillä väestön ikääntyessä eläkeläisten määrä kasvaa. 

Ratkaisuja tähän asiaan on löydettävä niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Valtion roolin ja rahoituksen suhteen on kysyttävä: Milloin ihmisen on otettava vastuu omista elämän valinnoistaan ja tavoistaan? Mikä on yksityisen tahon vastuu ihmisen hoivasta? Milloin on julkisen tahon vastuu arjessa selviämisestä? Mitkä ovat julkisilla varoilla rahoitettavat yhteiskunnan tehtävät kansalaistemme tuessa?  

Meidän tulee myös tarkastella erilaisia vaihtoehtoja hoivavajeemme ratkaisemiseksi ilman poliittisten irtopisteiden kalastelua. Rahaa ei yksinkertaisesti ole ja työväki vähenee. Maahanmuuttokaan ei ole tuonut toivottua helpotusta tilanteeseen, vaan se on lähinnä lisännyt muita yhteiskunnallisia haasteita.  

Meidän tulee käydä avoin keskustelu tästä asiasta.