Suomen nykyinen maaseutupolitiikka ei palvele yhteiskunnan
kokonaisetua, sillä maaseudun palveluja on siirretty sekä keskitetty
Etelä-Suomeen ja sen kasvukeskuksiin. Tästä suuntauksesta
olisi pyrittävä pois ja keskityttävä palvelujen
hajauttamiseen. Tähän tulisi sekä nykyisen
istuvan hallituksen että tulevien hallitusten kiinnittää enemmän
huomiota. Palvelujen säilyttäminen on tehokkainta
aluepolitiikkaa. Jotta asuminen ja yrittäminen maaseudulla
olisi mahdollista, on pyrittävä tekemään
ennakoitavaa politiikkaa, jotta koko maassa pystyttäisiin
edelleenkin asumaan harjoittamaan sekä maataloutta että maaseutuyrittäjyyttä.
Tätä kehitystä tulisikin tukea kaikin
mahdollisin keinoin. Keskeisinä kysymyksinä tällöin
nousevat esiin sekä maaseudun tiestön kunto että muuttovirran
suuntaukset maassamme.
Nykyisen hallituksen epäonnistuneen maatalouspolitiikan
tulokset ovat helposti luettavissa tilastoista. Maatilojen määrä on
vuosi vuodelta vähentynyt. Voi toki olla niinkin, että hallituksen
maatalouspolitiikka on hyvin onnistunutta, koska tavoitteena lienee
ollut pienempien tilojen lopettaminen ja maiden sosialisointi varakkaimmille
lisämaaksi. Tähän ovat vaikuttaneet maatalouden
harjoittamiseen liittyvä sääntely ja byrokratian
kasvaminen ja sekä EU:sta peräisin olevan sääntelyn
että kansallisen lainsäädännön lisääntyminen.
Toisaalta kansalaiset ovat äänestäneet
jaloillaan, sillä ydinpalvelut on syrjäkyliltä lakkautettu
lähes yksipuolisesti ilman, että koko seutuyhteisön
tarpeita olisi arvostettu ja kuunneltu. Palvelujen lakkauttamislista
on loputon: kyläkoulut, postipalvelut, poliisi vain muutamia
esimerkkejä mainitakseni. Sen sijaan, että näitä palveluita
olisi lakkautettu, olisi tullut maaseutua kehittää yli
sektorirajojen yhdessä yritysten kanssa. Meidän
on ajateltava maaseutua täysin uudella tavalla. Maaseutu
tulisi nähdä maamme voimavarana sekä monimuotoisena
asuinympäristönä nyt ja tulevaisuudessa.
Hallituksen epäonnistunut maaseutupolitiikka näkyy
myös kotimaisten energianlähteiden, kuten turpeen
ja pienpuuenergian, aseman heikentämisenä. Toisin
kuin nyt on tehty, näitä olisi pitänyt
suosia. Meidän on ajateltava energia täysin uudella
tavalla. Se loisi uusia mahdollisuuksia elinkeinotoiminnassa myös
maaseudulla. Meidän on nähtävä kuusenoksa
kemikaalina, puru ja lastut biopolttoaineena ja vesi lämmönlähteenä. Meidän
on nähtävä energia ympärillämme.
Maaseutu on myös mahdollisuuksien vilja-aitta kaikkine
jokamiehenoikeuksineen, ja tämä tulee myös
oivaltaa.
Isossa kokonaiskuvassa voidaan todeta, että poukkoilevan
maaseutupolitiikan päätökset ovat tuoneet
lisäesteitä ns. liitännäiselinkeinojen
hyödyntämiselle, esimerkkinä koneurakoinnit.
Näiden elinkeinojen hyödyntäminen olisi
erityisen tärkeää, jotta maaseutu pystyttäisiin
pitämään elävänä.
Nämä synnyttäisivät työpaikkoja
pääasiassa juuri haja-asutusalueelle ja näin
osaltaan edistäisivät maaseudun elinvoimaisuutta.
Tällä olisi myös iso vaikutus maamme
huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden nostamisessa. Toiseksi
tulee kantaa huolta siitä, että unionin maatalousuudistuksen
myötä Suomen saamat tuet tulevalle kaudelle 2014—2020
ovat voimakkaasti alenevia. Myös vuoden 2014 ylimenokauden
osalta maksatukset voivat olla myöhässä ja näin
aiheuttaa ongelmia osalle viljelijöistä. Tämä ei
ole suotavaa, sillä tuet ovat keskeinen osa viljelijöiden
tulonmuodostuksessa.
Oikeisiin asioihin panostamalla voidaan saada aikaan yhteinen
tahtotila siitä, että oikeudenmukaisia päätöksiä tarvitaan,
mikä hyödyttää kaikkia suomalaisia.
Toistaiseksi maaseutupolitiikassakaan ei tässä ole
onnistuttu. Osasyynä tähän ovat sekä hallituksen
päätökset että nykyinen EU-politiikka
ja sen mukanaan tuomat lainsäädännölliset
esteet. Eräs suuri virhearvio sekä edelliseltä että nykyiseltä hallitukselta
on ollut jätevesiasetuksen säätäminen.
Tämä on aiheuttanut kansalaisille suuria kustannuksia,
mutta ennen kaikkea suurta epätietoisuutta siitä,
mitä jatkossa tulisi tehdä. Näin on,
koska hallitus ei ole tiedottanut jatkotoimenpiteistä kansalaisille. Tämä on
ymmärrettävää, koska hallitus
ei myönnä virhepäätöstä tapahtuneeksi.
Tämänkaltaisiin epäoikeudenmukaisiin
sekä byrokraattisiin päätöksiin
haluamme saada muutoksen aikaiseksi. Toisaalta olemme suhtautuneet
varsin kriittisesti myös yhteisen EU-maatalouspolitiikan
uudistuksen tuomiin vaateisiin, sillä nämä ovat
vaikeuttaneet viljelijöiden ja koko suomalaisen maaseudun
säilymistä, selviytymistä ja toimeentuloa. Käytännössä tämä on
näkynyt siten, että maamme saamat suorat tuet
ovat olleet ja tulevat olemaan alenevia seuraavalla kaudella.
Metsä on ollut kautta aikojen maamme hyvinvoinnin lähde
sekä vaurauden kivijalka. Sitä se voi olla myös
jatkossa, kun ymmärrämme sen todellisen arvon.
Yhteiskunnan muutoksessa metsäteollisuus on vastannut osaltaan
yhteiskunnan asettamiin tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimuksiin.
Valtiovallan toimet puolestaan ovat heikentäneet metsäteollisuutemme
kilpailukykyä, koska teollisuudenalaa ei ole kuunneltu
riittävällä vakavuudella. Samoin kuin
metsä myös metsästys on osa suomalaista
elämänmuotoa. Maaseudun nuorille metsästys
on yksi niistä harvoista harrastuksista, joita he voivat
harrastaa kotiseuduillaan sekä lähiympäristössä.
Metsästäjät ovat osaavia luonnonsuojelijoita,
sillä he pitävät riistakannat hyvin tasapainossa.
Tämän vuoksi metsästyskulttuurista on
syytä pitää kiinni myös jatkossa.