Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sisäasiainministeriön laatiman pelastustoimen rakenneuudistuksen taustalla on valtionvarainministeriön pyyntö ministeriöille tehdä esityksiä kuntien velvoitteiden vähentämisestä. Pelastustoimen osuus säästötavoitteista on 13 miljoonaa euroa. Pelastustoimen osalta kuntien merkittävimmät velvoitteet ovat kuntien velvoite pitää yllä pelastustointa, pitää yllä riittävää pelastustoimen palvelutasoa sekä velvoite hoitaa ennalta ehkäiseviä toimintoja onnettomuuksien määrän rajoittamiseksi. Nämä velvoitteet ovat ihmisten turvallisuuden kannalta merkittäviä. Velvoitteet eivät sisällä järjestämistapaa koskevia normeja vaan ovat jo nykyisin kuntien päätettävissä.

Sisäasiainministeriön näkemyksen mukaan kuntien velvoitetta pitää yllä pelastustointa, pitää yllä uhkien mukaista palvelutasoa ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi tehtäviä toimenpiteitä ei tule poistaa laista. Tästä syystä sisäasiainministeriön virkamiestyöryhmä on esittänyt valtiovarainministeriölle pelastustoimen rakenteellista uudistusta, joka mahdollistaisi pelastustoimeen kohdistuvat säästötoimet siten, että palvelutasosta ei tarvitsisi merkittävästi tinkiä.

Pelastustoimen 13 miljoonan euron säästötavoite merkitsee henkilötyövuosina n. 260 henkilötyövuotta, jos kaikki säästöt tehtäisiin henkilömäärää supistamalla. Tämä tarkoittaisi sisäasiainministeriön näkemyksen mukaan merkittävää laskua palvelutasoon. Tästä syystä on tärkeää miettiä rakenteellisia uudistuksia, jolloin kaikkia säästötavoitteita ei ensisijaisesti tehtäisi palvelutasoa laskemalla vaan hallintoa yhdistämällä ja toimintatapoja muuten tehostamalla.

Alemman tason sääntelyllä tarkoitetaan pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluperusteita. Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelusta. Tämä ohje on jo nykyisellään sellainen, että se mahdollistaa toimintavalmiuden suunnittelun melko joustavasti. Ohjeessa mainittujen tavoitteiden poistaminen vaikuttaisi siihen, että pelastustoiminnan aloittamista ei olisi määritelty. Pelastustoiminta on siis sitä toimintaa, jonka ihmiset saavat joutuessaan onnettomuuteen. Ei ole järkevää lähteä hakemaan säästöjä ensisijaisesti ihmisille tarjottavan avun tasoa heikentämällä, jos on mahdollista löytää niitä muusta toiminnasta.

Nykyisen pelastustoimen aluejaon puitteissa tehtävät muutokset kohdentuisivat eriarvoisesti eri alueille, koska niiden voimavarat ja henkilöstörakenne ovat erilaisia. Rakenteellisella uudistuksella on mahdollista kohdentaa toimenpiteitä niin, että vaikutukset kohdentuvat tasaisemmin kuin nykyisessä järjestelmässä on mahdollista.

Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä, jos halutaan toteuttaa 13 miljoonan euron säästötavoite ilman merkittävää palvelutason laskua.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Bakgrunden till inrikesministeriets förslag till omstrukturering av räddningsväsendet är att finansministeriet har bett ministerierna komma med förslag till hur kommunernas skyldigheter kan minskas. Räddningsväsendet ska stå för 13 miljoner av sparmålen. Skyldigheterna att upprätthålla räddningsväsendet, tillhandahålla tillräckligt hög servicenivå inom räddningsväsendet och ha hand om förebyggande insatser för att begränsa antalet olyckor är kommunernas viktigaste skyldigheter inom räddningsområdet. Det är skyldigheter med stor relevans för människors säkerhet. I skyldigheterna ingår inga regler för hur verksamheterna ska ordnas utan kommunerna kan också nu bestämma själva på den punkten.

Inrikesministeriet anser att kommunernas skyldigheter att upprätthålla räddningsväsendet, ha en servicenivå som motsvarar hoten och att vidta åtgärder för att förebygga olyckor ska finnas kvar i lagen. Därför har en arbetsgrupp vid ministeriet bestående av tjänstemän lagt fram ett förslag till omstrukturering av räddningsväsendet för finansministeriet. Det tillåter sparåtgärderna utan att kommunerna behöver tumma särskilt mycket på servicenivån.

Om alla besparingar görs genom personalneddragningar betyder sparmålet på 13 miljoner euro ungefär 260 årsverken. Det vore en betydande försämring av servicenivån, anser inrikesministeriet. Därför är det viktigt att fundera på omstruktureringar eftersom alla sparmål då inte i första hand uppfylls genom att sänka servicenivån utan genom att samordna förvaltning och i övrigt effektivisera arbetsmetoderna.

Med författningar på lägre nivå avses grunderna för planering av aktionsberedskapen inom räddningsväsendet. Inrikesministeriet har meddelat en anvisning om planering av aktionsberedskapen inom räddningsväsendet. Den tillåter redan nu relativt flexibel planering av beredskapen. Om man undanröjer målen i anvisningen, blir följden att det inte finns några regler för hur räddningsverksamhet ska inledas. Räddningsverksamhet är alltså de insatser som människor blir delaktiga av vid olyckor. Det är inte rationellt att i första hand söka besparingar genom att försämra hjälpen till allmänheten, om det går att spara på något annat sätt.

Ändringar utifrån den nuvarande områdesindelningen skulle behandla områdena ojämlikt eftersom det finns skillnader i både resurser och personalstruktur mellan områdena. Med en strukturell reform kan man fördela effekterna av åtgärderna jämnare än det går att göra i det nuvarande systemet.

Strukturella reformer är nödvändiga om man vill nå sparmålet på 13 miljoner euro utan betydande försämringar i servicenivån.