Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vastauksena kysymykseen voidaan todeta, että sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt vuosina 2011—2012 toimenpiteitä, joiden puitteissa voidaan olemassa olevan lainsäädännön turvin edistää sähköyliherkkyyden diagnosoimista ja asemaa vastaamaan lähimaiden kuten Ruotsin lääkäriohjeistusta ja Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Euroopan Komission suosituksia ja tavoitteita.

Sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten kenttien vaikutusta ihmisen elintoimintoihin on tutkittu ja tutkitaan parhaillaan useissa maissa ja kansainvälisissä yhteistutkimuksissa. Tämänhetkiset tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, eikä esitettyjen oireiden ja altistuksen välille ole voitu osoittaa yhteyttä asianmukaisissa tutkimuksissa. Oireet eivät ilmene kontrolloiduissa tutkimuksissa. Ruotsissa on useiden vuosien ajan tehty perusteellisia tutkimuksia, joissa on voitu todeta henkilöiden yleinen herkkyys, mutta ei ole voitu osoittaa altistuksen ja oireilun välille syy-yhteyttä eikä mekanismia. Ruotsi tunnustaa sähköyliherkiksi itseään sanovien voivan olla vajaakuntoisia, mutta ei kuitenkaan tunnusta sitä, että oireet johtuisivat sähkömagneettisille kentille altistumisesta.

Matkapuhelinten osalta Säteilyturvakeskus (STUK) pitää järkevänä erityisesti lasten turhan altistumisen välttämistä. WHO on antanut matkapuhelinten säteilylle luokituksen "mahdollinen syövän aiheuttaja" samalla perusteella kuin esimerkiksi kahville; yksiselitteisiä tutkimustuloksia suuntaan tai toiseen ei ole olemassa.

STUKin suosituksen sanamuoto on: "Matkapuhelinten terveysvaikutuksista ei ole vielä riittävää tutkimustietoa, joten Säteilyturvakeskus suosittelee välttämään turhaa altistumista. Etenkin lasten ja nuorten matkapuhelinkäyttöä on hyvä rajoittaa, koska lasten kehittyvä elimistö on aikuisten elimistöä herkempi ulkoisille haittatekijöille ja elinikäinen altistuminen on pidempi kuin aikuisena matkapuhelimen käytön aloittaneilla". STUKin suositus ei koske matkapuhelintukiasemien aiheuttamaa heikkotasoista altistumista, koska tällaisen altistumisen haitallisista terveysvaikutuksista ei ole vielä minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Sähköyliherkkyys ei myöskään lukeudu suosituksen perusteluihin.

Suomi noudattaa muiden maiden tapaan WHO:n ICD-tautiluokitusta. Tautiluokitus antaa nykyisellään luokitusmahdollisuuden tämän oireyhtymän ja taudinkuvan suhteen. Pelkkä luokitusmerkintä ei ole edellytys tai riittävä peruste useimpiin sairauden määrityksiin ja käyttötarkoituksiin kuten sosiaaliturvaa koskeviin ratkaisuihin. Kun hoitavalle lääkärille muodostuu potilaansa oireitten kehityksen, tekemiensä tutkimushavaintojen ja tutkimustulosten perusteella käsitys, että potilas kärsii sähköyliherkkyydestä, hän voi ja hänen tulee kirjata tämä käsityksensä potilasasiakirjoihin riippumatta siitä onko sairausluokituksessa luokkaa, joka sisältäisi vain tämän sairauden.

STM on asettanut ympäristöherkkyystyöryhmän edistämään ja kartoittamaan ympäristöherkkyyksiin liittyviä kysymyksiä, selkeyttämään käsitteitä ja suunnittelemaan toimia, joilla voidaan parantaa ympäristöherkkien tilannetta. Työryhmä perehtyy mm. kansainvälisesti käytössä oleviin tautiluokituskäytäntöihin, valmistelee esitystä hyvän tutkimus- ja hoitokäytännön edistämiseksi terveydenhoidossa. Työryhmän jäsenet edustavat STM:n hallinnonalan asiantuntijalaitoksia sekä ministeriön eri osastoja. Työryhmässä ovat edustettuina Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Säteilyturvakeskus. Työryhmä arvioi asiaan liittyvää selvitystarvetta ja kansallisia kehittämistarpeita. Työryhmässä valmistellaan ympäristöyliherkkyyksien, mukaan lukien sähköyliherkkyys, ohjeistuksen selkeyttämiseen johtavia toimenpiteitä.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Som svar på spörsmålet kan konstateras att social- och hälsovårdsministeriet åren 2011—2012 initierade åtgärder som gör det möjligt att inom ramen för gällande lagstiftning främja diagnostiseringen av elöverkänslighet och höja dess status att svara mot instruktionerna till läkare i våra grannländer, såsom Sverige, och Världshälsoorganisationens (WHO) och Europeiska kommissionens rekommendationer och mål.

Elöverkänslighet och inverkan av elektromagnetiska fält på människans livsfunktioner har studerats och studeras fortlöpande i flera länder och i internationellt forskningssamarbete. Forskningen har hittills gett motstridiga resultat, och något samband mellan anförda symptom och exponering har inte kunnat påvisas i vederhäftiga undersökningar. Symptomen uppträder inte i kontrollerade studier. I Sverige har man i åratal gjort grundliga undersökningar där man kunnat konstatera personernas allmänna känslighet, men något kausalsamband mellan exponering och symptom eller någon mekanism har inte kunnat påvisas. I Sverige erkänner man att personer som säger sig vara elöverkänsliga visserligen kan ha men av sina symptom men man erkänner dock inte att symptomen skulle orsakas av exponering för elektromagnetiska fält.

När det gäller mobiltelefoner anser Strålsäkerhetscentralen (STUK) det vara klokt att inte i onödan utsätta särskilt barn för exponering. WHO har klassat strålning från mobiltelefoner som en "möjlig orsak till cancer" på samma grunder som exempelvis kaffe; några entydiga forskningsresultat som pekar i den ena eller andra riktningen finns inte.

STUK:s rekommendation lyder som följer: "Tillsvidare finns inte tillräckligt med forskningsrön om mobiltelefoners hälsoeffekter, varför Strålsäkerhetscentralen rekommenderar att man undviker onödig exponering. Särskilt är det tillrådligt att begränsa barns och ungas användning av mobiltelefon eftersom barnets kropp fortfarande utvecklas och därför är känsligare för yttre skadlig påverkan än vuxnas, och exponeringen under hela livstiden är längre än hos dem som börjar använda mobiltelefon som vuxna". STUK:s rekommendation gäller inte den svaga exponering som orsakas av basstationer eftersom det ännu inte finns några som helst vetenskapliga belägg för att en sådan exponering skulle medföra skadliga hälsokonsekvenser. Elöverkänslighet ingår inte heller i motiveringarna till rekommendationen.

Finland tillämpar i likhet med andra länder WHO:s ICD-sjukdomsklassifikation. Sjukdomsklassifikationen ger i sin nuvarande form möjlighet att klassificera syndromet och sjukdomsbilden. Enbart diagnoskoden är inte en förutsättning eller tillräcklig grund för flertalet sjukdomsbestämningar eller syften, såsom beslut om sociala förmåner. När utvecklingen av patientens symptom, undersökningsfynden och -resultaten ger den behandlande läkaren uppfattningen att patienten lider av elöverkänslighet kan och ska han redovisa denna sin uppfattning i patientjournalen oavsett om sjukdomsklassifikationen innehåller en kod för just denna sjukdom.

Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en miljökänslighetsarbetsgrupp för att främja och kartlägga frågor i samband med miljökänslighet, reda ut begreppen och planera åtgärder som kan förbättra de miljökänsligas situation. Arbetsgruppen studerar bland annat internationella sjukdomsklassifikationer och bereder ett förslag till främjande av god undersöknings- och vårdpraxis inom hälsovården. I arbetsgruppen finns representanter för sakkunniginstanser inom social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområde och olika avdelningar vid ministeriet. I arbetsgruppen ingår företrädare för arbetshälsoinstitutet, Institutet för hälsa och välfärd och Strålsäkerhetscentralen. Arbetsgruppen bedömer utredningsbehovet i samband med denna fråga samt nationella utvecklingsbehov. I arbetsgruppen bereder man åtgärder för tydliggörande av instruktionerna om miljökänslighet, inklusive elöverkänslighet.