KIRJALLINEN KYSYMYS 1193/2001 vp
KK 1193/2001 vp - Liisa Hyssälä /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Laillisen yritystoiminnan häiriötön
harjoittaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Turkisten tuottaminen on Suomessa laillinen elinkeinohaara,
samoin turkis- ja nahkaliikkeen pitäminen. Lehtitiedon
mukaan (Helsingin Sanomat 21.10.2001) lohjalainen liike on joutunut
järjestelmällisen ilkivallan kohteeksi. Tuhotyöt ovat
lehden mukaan alkaneet toissa talvena kaupan näyteikkunoiden
rikkomisella ja ikkunoita on hajotettu 19 kertaa. Pahimmillaan särkijät ovat
iskeneet kaksikin kertaa viikossa. Samoin liiketalon pihaseinää on
sotkettu, naapurikaupan takaoven kohdalle on tehty koukeroita ja
kirjaimet EVR (Eläinten vapausrintama). Seiniä on tuhrittu
parissa vuodessa kymmenkunta kertaa. Lisäksi kirjeitä on
tullut kotiin sekä myymälänhoitajalle
että liikkeen omistajalle.
Ilkivalta on jatkunut, vaikka tapauksista on ilmoitettu poliisille.
Tilanne on muuttunut omistajan kannalta suorastaan uhkaavaksi.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että laillista elinkeinoa
harjoittavat yrittäjät saavat jatkaa rauhassa
yritystoimintaansa ja kehittää sitä ilman
edellä kuvattuja häiriöitä sekä
onko poliisivoimia tai muuta valvontaa yhteiskunnan taholta
syytä vahvistaa, että yritystoiminta voi häiriöttä jatkua?
Helsingissä 26 päivänä lokakuuta
2001
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Liisa Hyssälän /kesk
näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1193/2001
vp:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että laillista elinkeinoa
harjoittavat yrittäjät saavat jatkaa rauhassa
yritystoimintaansa ja kehittää sitä ilman
siihen kohdistuvia häiriöitä sekä
onko poliisivoimia tai muuta valvontaa yhteiskunnan taholta
syytä vahvistaa, että yritystoiminta voi häiriöittä jatkua?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:
Suomessa kansalaiset osallistuvat aktiivisesti yleisesti hyväksyttävänä pidettävään
eläinten suojeluun. Suurin osa suojelutyöhön
osallistuvista henkilöistä noudattaa lainsäädäntöä ja
käyttää tärkeäksi kokemansa
asian edistämiseen hallitusmuodosta ilmeneviä perusoikeuksiaan.
Eräät eläinsuojelun tavoitteekseen
ilmoittaneet henkilöt ja henkilöryhmät
ovat ottaneet käyttöönsä lainvastaisia
keinoja, jotka ovat suuntautuneet muun muassa turkisten jalostuksen
ja kaupan alalla toimivia yrityksiä ja henkilöitä vastaan
kansainvälisten mallien mukaisesti. Yrittäjille
on aiheutettu merkittäviä taloudellisia vahinkoja
lähinnä vahingonteko- ja tuhotyörikosten
tunnusmerkistöt täyttävillä teoilla.
Lisäksi toiminta on aiheuttanut huomattavia välillisiä vahinkoja
mm. lisääntyneinä vartiointikustannuksina.
Poliisin tehtävänä on oikeus- ja
yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, minkä vuoksi
sen on huolehdittava myös siitä, että jokaisella
on mahdollisuus käyttää perustuslaillisia
oikeuksiaan. Poliisin, mutta myös muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien,
on pyrittävä edistämään
sovinnollisuutta erilaisia katsantokantoja edustavien henkilöryhmien
välillä, jolloin voitaisiin myös turvata hallitusmuodossa
jokaiselle taattu oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan laillisella
elinkeinolla.
Suomen kaltaisessa avoimessa ja ilmaisuvapauden takaavassa yhteiskunnassa
viranomaisten kansalaisiin kohdistuva kontrolli on aina rajoitettua
ja rajallista. Ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan
järjestää ajallisesti tai alueellisesti
kaiken kattavaa valvontaa. Lisäksi pelkkä kiinnijäämisriskin
lisääntyminen tai puheena olevista teoista langetettavat
rangaistuksetkaan eivät lopeta kyseistä toimintaa,
koska sitä harrastavien henkilöiden tavoitteenakin
on aina mahdollisimman suuri julkisuus.
Rikosoikeudellinen vastuu on oikeusjärjestyksemme mukaan
aina yksilöllistä. Tämä edellyttää myös
yksilöllisen näytön hankkimista esimerkiksi
jokaisesta vahingontekorikoksesta. Näytöksi ei
riitä vielä se, että rikospaikalle on
jätetty merkkejä siitä, että jokin
tietty ryhmittymä tai yhdistys olisi teon takana. Sen vuoksi
lukuisten yksittäisten tekojen selvittäminen niin,
että pitävää näyttöä niistä jokaisesta
on oikeudenkäynnissä esitettävissä,
on erittäin työlästä.
Eri elinkeinoalojen harjoittajat voivat jossain määrin
henkilökohtaisesti esimerkiksi teknisin välinein
suojautua omaisuuteensa kohdistuvaa rikollisuutta vastaan tai ainakin
helpottaa yksittäisten rikosten selvittämistä.
Hallitus tulee jatkamaan sellaisten toimenpiteiden kehittämisen
ja käyttöönoton tukemista, joiden tavoitteena
on laillisen ammatinharjoittamisen turvaaminen sekä rikoksiin
syyllistyneiden saattaminen vastaamaan teoistaan.
Helsingissä 16 päivänä marraskuuta
2001
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Till
riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens
arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem
av statsrådet översänt följande
av riksdagsledamot Liisa Hyssälä /cent
undertecknade skriftliga spörsmål SS 1193/2001
rd:
Vad ämnar regeringen göra för
att företagare som idkar lagliga näringar skall få fortsätta
sin företagsverksamhet i fred och utveckla den utan upprepade
störningsmoment samt
är det skäl att förstärka
polisstyrkan eller annan övervakning från samhällets sida
så att företagsverksamheten kan fortsätta
utan störningar?
Som svar på detta spörsmål
får jag vördsamt anföra följande:
I Finland deltar medborgarna aktivt i sådant djurskydd
som allmänt taget kan betraktas som godtagbart. Största
delen av de personer som deltar i detta djurskyddsarbete följer
lagstiftningen och utnyttjar de grundläggande fri- och
rättigheter som ingår i regeringsformen för
att driva ett ärende som de upplever som viktigt.
Vissa personer och grupper av personer som driver djurskyddsfrågor
har tagit i bruk lagstridiga medel som i enlighet med internationella mönster
bl.a. riktats mot företag och personer som sysslar med
pälsdjursförädling och försäljning
av pälsar. Företagarna har förorsakats
stor ekonomisk skada främst genom gärningar som uppfyller
brottsrekvisiten för skadegörelse och sabotage.
Dessutom har verksamheten orsakat betydande indirekt skada genom
t.ex. högre bevakningskostnader.
Polisens uppgift är att trygga den rättsliga
och samhälleliga ordningen och därför
skall polisen också se till att var och en har möjlighet
att utnyttja sina grundlagsenliga rättigheter. Polisen, men
också andra samhälleliga opinionsbildare, skall
försöka främja försonlighet
mellan grupper av personer som representerar olika synsätt.
På detta vis garanteras också var och ens rätt
att i enlighet med regeringsformen skaffa sig sin försörjning
genom näring som han eller hon valt fritt.
I ett öppet samhälle som Finland, där
också uttrycksfriheten är garanterad, är
myndigheternas kontroll över medborgarna alltid begränsad.
Det är inte möjligt och inte ens ändamålsenligt
att anordna en regionalt och tidsmässigt sett heltäckande övervakning.
Varken en ökning av risken för att åka
fast eller de straff som utdöms för dessa gärningar
kommer att göra slut på denna verksamhet, eftersom
de personer som sysslar med denna verksamhet har som mål
att få så stor publicitet som möjligt.
Det straffrättsliga ansvaret är enligt vårt
rättssystem alltid individuellt. Detta förutsätter
också att det finns individuella bevis t.ex. för
varje skadegörelsebrott. Att lämna spår
på brottsplatsen som tyder på att en viss grupp
eller förening skulle stå bakom gärningen
räcker inte ännu som bevis. Därför är
det mycket arbetskrävande att reda ut flera enskilda gärningar
så att hållbara bevis kan läggas fram
vid rättegången.
Näringsidkare i olika branscher kan i viss grad personligen
skydda sig med t.ex. tekniska medel mot brottslighet som riktar
sig mot deras egendom eller genom detta åtminstone bidra
till att enskilda brott klaras upp.
Regeringen kommer att fortsätta att stöda
utvecklingen och ibruktagandet av sådana åtgärder som
syftar till att trygga laglig yrkesutövning samt till att
de som gjort sig skyldiga till brott skall ställas till
svars för sina gärningar.
Helsingfors den 16 november
2001
Inrikesminister Ville Itälä