Koko kesä on Suomessa käyty keskustelua suhtautumisesta Al-Holin leirillä Syyriassa oleviin suomalaisiin. Pääministeri Antti Rinne ja muut asiasta vastuussa olevat ministerit ovat lähes päivittäin joutuneet vastaamaan asiaa koskeviin median kysymyksiin, viimeksi pääministeri Rinne (Yle 3.9.) ja ulkoministeri Haavisto (Iltalehti 9.9.) 

Hallitus on nyt vatvonut yli kolme kuukautta asiaa, jonka se lupasi ratkaista mahdollisimman pian. Ministerit ovat kysyttäessä kertoneet asian selvittämisestä sekä käymistään erilaisista taustakeskusteluista. Lisäksi he ovat korostaneet tapaukseen liittyviä mm. oikeudellisia ja käytännöllisiä ongelmia. Edelleen he ovat lausunnoissaan mielellään ja hartaasti pyöritelleet itsestäänselvyyksiä, kuten sitä, että Suomi on oikeusvaltio tai sitä, että jokaisella suomalaisella on jo perustuslakimme mukaan oikeus palata Suomeen.  

Asian monitahoinen vaikeus on varmasti totta, mutta eikö Suomen kansalla olisi jo oikeus tietää vastaus siihen peruskysymykseen, mikä on maamme hallituksen tahtotila tässä asiassa? Mihin hallitus näissä selvityksissä ja keskusteluissa pyrkii? Halutaanko auttaa leiriltä Suomen kansalaisia Suomeen? Jos halutaan, koskeeko tämä vain orpolapsia vai muitakin lapsia? Entä koskeeko tämä myös aikuisia, jotka ovat omaehtoisesti menneet barbaarisen ja brutaalin terroristijärjestön tueksi? Tämä on ydinkysymys. 

Minä en ainakaan tiedä hallituksen vastauksia näihin kysymyksiin. Ellei hallitus itsekään sitä tiedä, myös se olisi suomalaisille syytä kertoa. 

Mielestäni hallituksen tulee linjata, että aikuisia ei auteta Suomeen. Toisaalta tulee linjata, että varsinkin pienemmät lapset pyritään tuomaan tänne turvaan. Tämäkin olisi täysin poikkeuksellista menettelyä, mutta siihen on olemassa hyvät syyt. Esimerkiksi rankoissa oloissa kasvavat ja jatkuvalle indoktrinaatiolle altistetut lapset ovat erityisen alttiita radikalisoitumiselle ja terrorismin tielle lähtemiselle.  

Totean lisäksi, että mielestäni on selvää, että lasten pelastaminen vaaralliselta leiriltä Suomeen on lapsen edun mukaista riippumatta siitä, miten lapsen huoltaja asiaan suhtautuu.