Hallitusohjelmassa hallitus on asettanut yhdeksi tavoitteeksi seuraavaa: "Suomi on saavuttanut 2020-ilmastotavoitteet jo vaalikauden aikana. Fossiilista tuontienergiaa on korvattu puhtaalla ja uusiutuvalla kotimaisella energialla."
Hallituksen tavoite korvata fossiilista tuontienergiaa kotimaisella energialla on erittäin kannatettava. Tuulivoima on yksi kotimainen, uusiutuva ja päästötön energiamuoto. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite kannustaa julkista sektoria hiilineutraaleihin energiaratkaisuihin. Vuonna 2014 tuulivoimalla tuotettiin vain noin 1,3 % Suomen sähkönkulutuksesta. Tuulivoiman rakentaminen on kuitenkin kasvussa, ja hallituksen tulee edesauttaa tätä kehitystä mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Tällä hetkellä tuulivoimasta kuntiin jäävä hyöty on varsin pieni, ja kuitenkin tuulivoiman rakentaminen, kuten muutkin energiatuotantomuodot, tuottaa kunnille aina jonkinlaisia maisema-, melu- ja ympäristöhaittoja.
Ongelma liittyy tuulivoimalaitosten kiinteistöverotukseen, joka ei nykymuodossaan kannusta kuntia tuulivoiman lisärakentamisen edistämiseen. Tällä hetkellä voimalaitosten kiinteistöverotuksesta säädetään kiinteistöverolain 14 §:ssä, jonka mukaan kunta voi päättää voimalaitoksille erillisen veroprosentin. Tämä veroprosentti voi olla korkeintaan 2,85. Tästä huolimatta kiinteistöverolain 14 §:n 2 momentin mukaan vesi- ja tuulivoimalaitokseen, jonka nimellisteho on enintään 10 megavolttiampeeria, sovelletaan yleistä, voimalaitosten kiinteistöveroa alempaa veroprosenttia.
Olennainen epäkohta liittyy siihen, että verohallinnon ohjeen (A81/200/2014) mukaan tuulivoimalaitoksena pidetään yhtä itsenäisesti toimimaan kykenevää tuulivoimalaa silloin, kun samalla alueella sijaitsee useita voimaloita. Tuulivoimapuistoja, joissa on useita tai jopa kymmeniä tuulivoimaloita, ei siis veroteta kokonaisuutena. Yksittäisiä yli 10 megavolttiampeerin tuulivoimaloita ei Suomessa ole yhtään, ja suurimmat yksittäiset tuulivoimalat ovat nimellisteholtaan 4,5 megavolttiampeeria. Voimalaitosprosentin määrääminen tuulivoimalle on käytännössä tehoton. Tämän ei voida katsoa olevan lain tarkoituksen mukaista.
Jotta lain tarkoitus toteutuisi, tulisi harkita joko 10 megavolttiampeerin rajan poistamista tai huomattavaa madaltamista tai vaihtoehtoisesti tuulivoimaloiden tarkastelemista kiinteistöverotuksessa kokonaisina tuulivoimapuistoina silloin, kun samalla alueella on useampi itsenäisesti toimimaan kykenevä tuulivoimala.
Tällä hetkellä tuulivoimasta saatava kiinteistöverotuotto kunnille on vähäinen. Kunnilla on kuitenkin merkittävä rooli tuulivoiman edistäjinä. Tuulivoimaloiden tosiasiallinen saattaminen kiinteistöverotuksessa voimalaitosveron piiriin antaisi kunnille kannusteen edistää tuulivoiman rakentamista alueelleen, parantaisi kuntataloutta ja olisi yhdenmukainen hallitusohjelman verotuskirjauksen kanssa, jossa tavoitteeksi on asetettu verotuottojen lisääminen mm. kiinteistöveron ala- ja ylärajoja maltillisesti korottamalla.
Nyt, kun hallitus joka tapauksessa aikoo uudistaa kiinteistöverotusta, olisi tarpeen tarkastella myös vesi- ja tuulivoimalaitoksille säädetyn 10 megavolttiampeerin rajan tarkoituksenmukaisuutta. Vaihtoehtoisesti verohallinnon ohjetta voisi muuttaa siten, että tuulivoimaloita tarkasteltaisiin kiinteistöverotuksessa kokonaisina tuulivoimapuistoina silloin, kun samalla alueella on useampi itsenäisesti toimimaan kykenevä tuulivoimala.