Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vankiloissamme on tällä hetkellä 5—10 vankia, jotka ovat vapauduttuaan suurella riskillä vaaraksi muille ihmisille. Saman käsityksen jakavat  myös  useat asiantuntijat, joiden mukaan suomalaisissa vankiloissa on pieni ryhmä ihmisiä, joiden ei koskaan tulisi vapautua. Suomen lainsäädännöstä puuttuvat kuitenkin keinot, joilla vangin vaarallisuuteen perustuvaa eristämistä voidaan jatkaa, ellei vangilla ole  vakavia  mielenterveydellisiä  sairauksia.  

Varmuusvankeus mahdollistaisi erittäin vaarallisten vankien eristämisen jatkamisen sekä parantaisi yhteiskunnan ja yksittäisten ihmisten turvallisuutta. Pohjoismaista varmuusvankeus on käytössä Tanskassa ja Norjassa. Oikeusministeriön laatiman Elinkautisvankeja koskevan lainsäädännön ja vapauttamismenettelyjen kehittämistarpeiden arviomuistion mukaan Norjassa varmuusvankeus on "pituudeltaan määrittelemätön rangaistus, joka voidaan tuomita, jos henkilö on syyllistynyt vakavaan rikokseen ja tuomioistuin arvioi rikoksen uusimisen olevan todennäköistä… Tuomioistuin määrää varmuusvankeudelle vähimmäis- ja enimmäisajan, ja tuomittu voidaan vapauttaa hänen suoritettuaan määrätyn vähimmäisajan. Tuomioistuin voi kuitenkin syyttäjän vaatimuksesta pidentää enimmäisaikaa viiden vuoden välein. Tuomittu voidaan siis pitää varmuusvankeudessa loppuelämänsä. Määräyksiä varmuusvankeuteen on noin 15 vuosittain." 

Korkeaa lukua perustellaan sillä, ettei Norjassa ole erikseen elinkautista tuomiota käytössä. Todennäköisesti Suomessa varmuusvankeuteen määrättyjen määrä olisi täten merkittävästi alempi. Tanskan malli poikkeaa luonteeltaan Norjan mallista, sillä se on "…pituudeltaan määrittelemätön rangaistus, joka voidaan tuomita, jos henkilö on syyllistynyt vakavaan rikokseen ja hänen arvioidaan olevan vaara toisten elämälle ja varmuusvankeus arvioidaan välttämättömäksi. Varmuusvankeudesta päättää tuomioistuin, ja tuomiota edeltää aina mielentilatutkimus. Varmuusvankeuteen tuomitaan viideksi vuodeksi, jonka jälkeen tuomioistuin arvioi tarpeen jatkaa varmuusvankeutta. Jos tuomiota jatketaan, arvioi tuomioistuin jatkon tarpeen joka toinen vuosi. Tuomioistuin päättää myös vapauttamisesta." Suomessa muun muassa Rikosseuraamuslaitos ja Syyttäjälaitos peräänkuuluttivat lausunnoissaan Norjan mallin perusteellista lisätutkimista.