Lukion opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että "suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän opiskeluun kuuluu kokonaisteosten lukeminen ja laajojen tekstien kirjoittaminen. Pakollisten opintojen aikana luetaan vähintään kahdeksan kokonaisteosta, joista vähintään yksi on tietokirja. "Tämä ohjaa ymmärtämään, että kokonaisteosten, mukaan lukien koko luokan tai ryhmän yhteisesti luettavat teokset, merkitys on olennainen osa äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta.
Tällöin olisi perusteltua asettaa valtakunnallinen vähimmäismäärä yhteisesti luettaville teoksille jo perusopetuksen vuosiluokilla 3—9. Esimerkiksi neljä kokonaisteosta lukuvuodessa olisi realistinen tavoite. Yhtenäinen määrä parantaisi oppilaiden yhdenvertaisuutta, sillä tällä hetkellä kirjallisuuden opetuksen käytännöt vaihtelevat merkittävästi eri kunnissa, kouluissa ja jopa saman koulun sisällä. Luettavien yhteisteosten määrä saattaa olla yhdesta neljään tai viiteen kirjaan lukuvuodessa, ja joissain kouluissa oppilaat lukevat ainoastaan omia ns. pulpettikirjojaan (lasten- ja nuortenkirjallisuutta), joiden lukemista ei välttämättä edes seurata järjestelmällisesti. Tällaisilla käytännöillä ei voida tehokkaasti opettaa luetun ymmärtämistä, kriittisestä lukutaidosta puhumattakaan.
Elokuussa 2025 äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen alakoulussa lisätään kaksi viikkotuntia. Samalla on syytä tarkastella opetuksen painopisteitä. Yläkoulun opetussisällöt ovat vaativia, ja kriittisen luku- ja kirjoitustaidon opettaminen onnistuu parhaiten oppilaiden kehitystason ja aineenopettajien pedagogisen ja sisällöllisen osaamisen myötä. Yläkoulussa opettajilla on myös laajempi ja syvällisempi koulutus kuin alakoulun luokanopettajilla. Tästä huolimatta uuden tuntijaon myötä lähes 80 % perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden tunneista sijoittuu alakouluun. Tämä aiheuttaa selkeän epäsuhdan opetuksen painotuksissa. Vastauksessanne todetaan: "Opetuksen suunnittelua ja opettajan työtä voi tukea se, että paikalliseen opetussuunnitelmaan on opettajien yhteistyönä tarkennettu kunkin lukuvuoden osalta luettavan kirjallisuuden määrää." Tämä olisi äärimmäisen tärkeä käytäntö, jotta lukukäytänteet olisivat yhtenäisiä eri kouluissa ja kunnissa.
Koska valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa ei kuitenkaan ole määritelty luettavien teosten määrää, ei edes suosituksena, ei sitä koeta tarpeelliseksi sisällyttää myöskään kunta- tai koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Tämän seurauksena jokainen opettaja toimii omien näkemystensä pohjalta. Kaunokirjallisten teosten erilainen laajuus tai kirjallinen taso ei ole este sille, etteikö opetussuunnitelmaan voitaisi kirjata valtakunnallinen vähimmäismäärä yhteisesti luettavista teoksista. Tällaisen kirjauksen jälkeen käytäntö olisi helppo vakiinnuttaa myös kuntien ja koulujen omiin opetussuunnitelmiin.
Luetun ymmärtämistä ja kriittistä lukutaitoa voidaan opettaa parhaiten silloin, kun koko luokka tai ryhmä on lukenut saman teoksen ja opettaja itse on mukana lukijana. Tällöin syntyy keskustelua, yhteisöllisyyden tunnetta sekä syvempää oman itsen ja toisten ymmärtämistä. Käytännössä kirjastot eivät tarjoa riittävästi kokonaisia teossarjoja koulujen käyttöön. Siksi opettajien on hankittava teokset koulun varoilla luokkien tai koulukirjastojen käyttöön. Toteatte, että "kouluilla on mahdollisuus käyttää yleisten kirjastojen palveluja", mutta todellisuudessa nämä palvelut ovat monin paikoin riittämättömiä erityisesti pitkien etäisyyksien kunnissa, joissa saatavuus voi olla heikko. Tästä syystä koulu- ja luokkakirjastojen kehittämiseen tarvitaan lisäresursseja ja rakenteellista tukea. Jos opetussuunnitelmaan kirjattaisiin yhteisesti luettavien teossarjojen vähimmäismäärä, voitaisiin koulujen hankintoja ohjata ja yhtenäistää. Samalla kunnat voitaisiin velvoittaa osoittamaan kouluille oppilasmäärään perustuvaa, korvamerkittyä rahoitusta kirjallisuushankintoja varten.
Peruskoulun oppilailla on oikeus saada tasavertaista äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta kaikkialla Suomessa. Tällä hetkellä tämä ei toteudu erityisesti lukutaidon, luetun ymmärtämisen ja kriittisen lukutaidon osalta. Ilman yhteisiä linjauksia oppilaiden oikeus yhdenvertaiseen opetukseen jää toteutumatta.