KIRJALLINEN KYSYMYS 189/2012 vp
KK 189/2012 vp - Leena Rauhala /kd
Tarkistettu versio 2.0
Saattohoidon laadun parantaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut parantamaan
saattohoitopalveluiden riittävyyttä ja laatua
hoitopaikoista riippumatta. Selkeän hallitusohjelmakirjauksen
lisäksi tarvitaan myös todellisia toimenpiteitä saattohoidon
parantamiseksi.
Valviran arvion mukaan noin 15 000 henkilöä tarvitsee
vuosittain saattohoitoa. Näistä henkilöistä noin
puolet saa saattohoitoa kotona joko omaisten tai kotisairaanhoidon
kautta. Loput saavat hoitoa sairaalassa tai saattohoitoon erikoistuneissa
hoitokodeissa. Saattohoidon laatu on hyvin riippuvaista siitä missä kunnassa
potilas asuu, sillä eri saattohoidon järjestäminen
on eri kunnissa hyvin eritasoista. Esimerkiksi saattohoitoon erikoistuneita
hoitokoteja on vain joissain kunnissa.
Kuoleman lähestyessä on erittäin
tärkeää, että potilas ja hänen
omaisensa saavat inhimillistä ja huomioonottavaa kohtelua
ja tasokasta hoitoa. Tämä tarkoittaa sitä,
että on riittävästi hoitohenkilökuntaa
jolla on aikaa huolehtia potilaan tarpeista ja kivunlievityksestä sekä sitä,
että hoitoketju toimii saumattomasti ja asiantuntevasti. Hyvän
saattohoidon ehtona ei saa myöskään olla se,
että hoitoa tarvitseva henkilö joutuu viimeisinä vuosinaan
muuttamaan sellaiseen kuntaan jossa hoito on järjestetty
asianmukaisesti, vaan hyvä ja laadukas saattohoito pitää olla
valtakunnallisesti hyvällä tasolla.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus on ryhtynyt saattohoidon riittävyyden
ja laadun parantamiseksi?
Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 189/2012 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt saattohoidon riittävyyden
ja laadun parantamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Terveydenhuoltolain (1326/2010) 24§:ssä säädetään,
että kunnan on järjestettävä alueensa
asukkaille sairaanhoitopalvelut. Sairauden hoitoon määritellään
kuuluvaksi sairauksien ehkäisemisen ja parantamisen lisäksi
kärsimyksen lievittäminen. Tämä sisältää myös
saattohoidon järjestämisen. Terveydenhuoltolaki
velvoittaa kunkin sairaanhoitopiirin kunnat laatimaan terveydenhuollon
järjestämissuunnitelman. Suunnitelmassa on sovittava
yhteistyöstä, joka liittyy hoitoketjuihin ja alueellisiin
hoitosuunnitelmiin sekä niiden toteuttamisen tukemiseen
ja seurantaan. Lisäksi on sovittava henkilöstön
jatko- ja täydennyskoulutuksen tarpeista ja kuinka koulutus
toteutetaan. Samoin erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien
on tehtävä järjestämissopimus
erikoissairaanhoidosta ja sovittava miten peruspalveluissa saadaan
erityisosaamista vaativaa tukea ja neuvontaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuositukset
on laadittu yhteistyössä asiantuntijoiden, suurten
kaupunkien ja sairaanhoitopiirien kanssa vuonna 2010. Suositus ei
ole kuntia sitova, mutta se tukee kuntia saattohoitosuunnitelmien
laatimisessa osana terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaa
ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimusta.
Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta
ETENE oli mukana saattohoitosuositusten laatimisessa ja se on seurannut saattohoitosuunnitelmien
laatimista ja suositusten toimeenpanoa sairaanhoitopiireissä ja
suurissa kaupungeissa. Vuoden 2012 tiedonkeruu on tältä osin
käynnissä. Alustavien tulosten mukaan lähes
kaikilla sairaanhoitopiireillä ja suurilla kaupungeilla
on saattohoitosuunnitelma tai sen laatiminen vireillä.
Samoin saattohoitoon ja palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon
erikoistuneita yksiköitä on enemmän kuin
vuonna 2009 ja lisäksi saattohoitoon ja palliatiiviseen
hoitoon on varattu paikkoja terveyskeskusten sairaalaosastoilta
ja perustettu palliatiivisesta hoidosta vastaavia poliklinikoita.
Vastausten mukaan myös kotisaattohoidon saatavuus on parantunut tehostetun
kotihoidon osana ja osa saattohoidosta toteutetaan hoivakodeissa.
Samoin täydennyskoulutusta on järjestetty eri
henkilöstöryhmille. Vastauksissa kuitenkin todettiin,
että saattohoidon osuutta pitäisi lisätä hoitoalan
peruskoulutuksiin ja lisäksi täydennyskoulutuksen
tarve on edelleen suuri. Tulokset myös osoittavat, että tilanne
saattohoidon suunnitelmallisen toteuttamisen sekä ylipäätään
saatavuuden osalta vaihtelee edelleen alueellisesti.
Koulutuksen osalta Opetushallitus on määrännyt
lähihoitajien koulutuksen sisällöstä,
että sairaanhoidon ja huolenpidon sekä vanhustyön
koulutusohjelman on annettava valmiudet työskentelyyn saattohoidon
periaatteiden mukaisesti. Lisäkoulutuksesta Opetushallitus
on käynnistänyt suunnittelutyön saattohoidon
liittämiseksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon
osaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama hoitotyön
kehittämisen ohjausryhmä on valmistellut ehdotuksen
ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman sekä sosiaali-
ja terveysalan perustutkinnon kehittämiseksi. Ehdotus koskee
myös saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistamista
sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutuksessa sekä lisäkoulutuksessa.
Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys järjestää lääkäreille
palliatiivisen erityispätevyyden teoriakoulutusta ja tämä erityispätevyys
oli 60:llä eri erikoisalan lääkärillä vuonna
2011. Lisäksi on tarjolla pohjoismaista palliatiivisen
hoidon koulutusta lääkäreille. Palliatiivisen
hoidon yksiköt sekä Sairaanhoitajaliitto ovat
myös järjestäneet täydennyskoulutusta.
Kaiken kaikkiaan saattohoidon koulutustarjontaa on lisätty.
ETENE on käynnistänyt saattohoitotutkijafoorumin
yhdessä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja palvelutarjoajien
kanssa. Foorumin jäsenet ovat selvittäneet yliopistojen
ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden saattohoito-osaamista ja tuottaneet
oppimateriaalia. Syksyllä 2012 foorumi järjestää kansallisen
seminaarin saattohoidon tilasta.
ETENE toteaa vuonna 2011 tehdyssä kannanotossaan, että saattohoitoa
ja palliatiivista hoitoa on edelleen tuettava ja edistettävä.
Hallitusohjelmassa on kirjattu saattohoitopalveluiden laadun ja
riittävyyden parantaminen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on
tällä hetkellä vireillä laaja sosiaali-
terveydenhuollon lainsäädännön
kokonaisuus, joka sisältää muun muassa
vanhuspalveluita ja potilaiden itsemääräämistä koskevat hankkeet.
Sosiaali- ja terveysministeriö painottaa saattohoidon kansallista
ja alueellista kehittämistä osana Kaste II -ohjelmaa
sekä kansallista syöpäohjelmaa sekä pian
valmistuvaa kansallista muistiohjelmaa. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa
aktiivisesti saattohoitosuunnitelmien tilannetta ja saattohoitosuositusten
käyttöönottoa.
Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta
2012
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 189/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Leena Rauhala /kd:
Vilka åtgärder har regeringen vidtagit för
att åstadkomma tillräckligare terminalvård
med högre kvalitet?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Enligt 24 § i hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010)
ska kommunen ordna sjukvårdstjänster för
dem som bor i kommunen. Till sjukvården hör att
förebygga och bota sjukdomar och också att lindra
lidande. Det här omfattar även ordnandet av terminalvård.
Enligt hälso- och sjukvårdslagen är kommunerna
inom samma samkommun för ett sjukvårdsdistrikt
skyldiga att göra upp en plan för ordnande av
hälso- och sjukvård. I planen ska det överenskommas
om hur vårdkedjorna eller de regionala vårdplanerna
ska göras upp i samråd och hur genomförandet
av dem ska stödjas och följas. Det förutsätts
att man i planen dessutom ska komma överens om tillräckliga
förutsättningar för fortsatt utbildning och
fortbildning samt enas om hur personalens fortbildning ska verkställas.
På samma sätt ska samkommuner för att
samordna den specialiserade sjukvården för sjukvårdsdistrikten
inom ett specialupptagningsområde ingå avtal om
ordnande av specialiserad sjukvård och komma överens om
hur den specialkompetens som krävs för att tillhandahålla
stöd och rådgivning inom primärvården
och den kommunala basservicen ska tillgodoses.
Social- och hälsovårdsministeriets rekommendationer
om terminalvård utarbetades 2010 i samråd med
sakkunniga, storstäderna och sjukvårdsdistrikten.
Rekommendationerna är inte bindande för kommunerna
men de stödjer kommunerna i samband med att de gör
upp planer för terminalvården som ett led i planen
för ordnande av hälso- och sjukvård och
avtalet om ordnande av specialiserad sjukvård.
Riksomfattande etiska delegationen inom social- och hälsovården
ETENE deltog i utarbetandet av rekommendationerna om terminalvård
och har följt utarbetandet av planer för terminalvård och
verkställigheten av rekommendationerna om terminalvård
i sjukvårdsdistrikten och storstäderna. Datainsamlingen
för 2012 pågår till denna del. Enligt
preliminära resultat har nästan alla sjukvårdsdistrikt
och storstäder en plan för terminalvården
eller så håller de på med att göra
upp en sådan. På samma sätt finns det
också fler enheter för terminalvård eller
palliativ vård, d.v.s. lindringsvård, än
2009 och det har därtill reserverats platser för
terminalvård och palliativ vård på sjukhusavdelningarna
på hälsovårdscentralerna och inrättats
polikliniker som svarar för den palliativa vården.
Enligt svaren har också tillgången till terminalvård
i hemmet förbättrats som ett led i den intensifierade
hemvården och en del av terminalvården ges i vårdhem.
På samma sätt har det också ordnats fortbildning
för olika personalgrupper. Av svaren framgår dock
konstateranden om att terminalvård bör ges större
utrymme i grundutbildningarna inom vårdbranschen och att behovet
av fortbildning alltjämt är stort. Resultaten
visar också att situationen i fråga om ordnandet
av planenlig terminalvård och tillgången till den
i allmänhet fortfarande varierar inom regionerna.
Utbildningsstyrelsen har i fråga om utbildningen slagit
fast att närvårdarutbildningen inom utbildningsprogrammen
för sjukvård och omsorg och för äldreomsorg
ska ge färdigheter i att arbeta i enlighet med riktlinjerna
för terminalvården. I fråga om tilläggsutbildning
har Utbildningsstyrelsen på hösten 2011 inlett
ett planeringsarbete för att ta med terminalvård
som en del av specialyrkesexamen i äldreomsorg. En av social-
och hälsovårdsministeriet tillsatt styrgrupp för
utvecklingen av vårdarbetet har berett ett förslag
till utvecklingen av utbildningsprogrammet för vårdarbete
för yrkeshögskolorna och grundexamen inom social-
och hälsovårdsbranschen. Förslaget gäller
också ett stärkande av kompetensen för
terminalvård och palliativ vård inom grundutbildningen
för sjukskötare och närvårdare
och inom tilläggsutbildningen. Föreningen Suomen
palliatiivisen lääketieteen yhdistys ordnar teoretisk
utbildning för läkare för specialkompetens
för palliativ medicin. År 2011 hade ca 60 specialister
av olika slag den här specialkompetensen. Dessutom erbjuds
läkare nordisk utbildning i palliativ vård.
Enheterna för palliativ vård och Sjuksköterskeförbundet
har också ordnat kompletterande utbildning. I det stora
hela har utbudet av utbildning i terminalvård ökat.
Den riksomfattande etiska delegationen inom social- och hälsovården
ETENE har initierat ett forum för terminalvården
i samråd med universiteten, yrkeshögskolorna och
tillhandahållarna av tjänsterna. Medlemmarna i
forumet har utrett kompetensen för terminalvård
hos studerande vid universiteten och yrkeshögskolorna och
producerat studiematerial. På hösten 2012 ordnar
forumet ett rikstäckande seminarium om läget i
fråga om terminalvården.
Den riksomfattande etiska delegationen inom social- och hälsovården
ETENE konstaterar i sitt ställningstagande 2011 att terminalvården
och den palliativa vården ska stödjas och främjas.
I regeringsprogrammet har det skrivits in att kvaliteten på och
tillgången till terminalvårdstjänster förbättras.
Vid social- och hälsovårdsministeriet bereds för
närvarande en omfattande social- och hälsovårdslagstiftning
som inkluderar bl.a. projekt för äldreomsorgen
och patienternas självbestämmanderätt.
Social- och hälsovårdsnämnden betonar
utvecklingen av terminalvården på riksnivå och
i regionerna som ett led i programmet Kaste II, det rikstäckande
cancerprogrammet och det rikstäckande minnesprogrammet
som färdigställs inom kort. Social- och hälsovårdsministeriet
följer aktivt läget i fråga om planerna
för terminalvård och iakttagandet av rekommendationerna
om terminalvård.
Helsingfors den 4 april 2012
Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson