Suomessa muun muassa raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen kajoaminen lapseen vanhentuvat rikoksina kymmenessä vuodessa. Lapsenraiskaus, törkeä lapsenraiskaus sekä törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen vanhentuvat kahdessakymmenessä vuodessa. (rikoslaki 39/1889) 

Rikoslaissa säädetään myös, että lapsenraiskauksen, törkeän lapsenraiskauksen, seksuaalisen kajoamisen lapseen, törkeän seksuaalisen kajoamiseen lapseen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun uhri täyttää 28 vuotta. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta, seksuaalista kajoamista, törkeää seksuaalista kajoamista, seksuaalista hyväksikäyttöä, paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. 

Muiden muassa raiskauskriisikeskus Tukinainen on vaatinut, että lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista poistettaisiin vanhentumisaika kokonaan. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhentumisaika on Suomessa verrattain lyhyt verrattuna moniin muihin länsimaihin. Samaan aikaan merkittävä osa lapsista ei kerro kokemastaan seksuaaliväkivallasta kenellekään (McElvaney 2015; Laitinen 2004; London ym. 2008), ja monet lapsena seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneet ovat kertoneet tapahtuneesta vasta aikuisiällä (Hietamäki ym. 2020). Myös raiskauskriisikeskus Tukinaisen mukaan uhrit käsittelevät lapsuudessa koettua seksuaalista väkivaltaa usein vasta aikuisena, jolloin rikokset ovat jo voineet vanhentua. Uhrien oikeusturvan kannalta olisikin perusteltua, että seksuaalirikosten vanhentumisaikoja pidennettäisiin tai että ne poistettaisiin kokonaan. 

Pääministeri Orpon hallitus linjaa ohjelmassaan, että hallitus selvittää lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämistä tai syyteoikeuden vanhentumisesta luopumista ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.