Israelin hyökkäys Gazassa on kestänyt jo yli kaksi kuukautta muun maailman seuratessa yhä epätoivoisemmaksi muuttuvaa tilannetta toimettomina vierestä. Israelin hallituksen suhteettomiin kostotoimenpiteisiin lukeutuvat mielivaltaiset ilmaiskut kouluihin, sairaaloihin ja yksityiskoteihin sekä Gazan alueen täydellinen saarto, mikä tarkoittaa veden, ruoan, polttoaineen ja sähkön katkaisemista yli 2,2 miljoonalta siellä asuvalta ihmiseltä. Tämä kollektiivinen rangaistus on kansainvälisen oikeuden mukaan ehdottomasti kiellettyä ja saattaa olla sotarikos. 

Lisäksi Gazan alueen ihmisten on käsketty lähteä kodeistaan ja raporttien mukaan Israelin ilmavoimat ovat pommittaneet niitä alueita, joihin palestiinalaissiviilejä on häädetty. Siviiliväestön pakkosiirrot ovat myös sotarikos, puhumattakaan sellaisista sotatoimista, joissa ei riittävästi varmisteta, etteivät siivilit joudu pommitusten uhreiksi. 

Kansainvälisen yhteisön on pidettävä huolta, että kaikkien osapuolten vakavat rikokset tutkitaan ja syylliset saatetaan vastuuseen. Kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on huomauttanut, kansainvälinen humanitaarinen oikeus on sitovaa kaikkina aikoina eikä sen noudattaminen edellytä vastavuoroisuutta. On välttämätöntä saada aikaan kestävä, kattava tulitauko ja viipymättä sallia humanitaarisen avun esteetön pääsy Gazan kaistalle ja sallia humanitaaristen tarvikkeiden toimittaminen alueelle ihmishenkien pelastamiseksi. 

Maailman huomion kiinnittyessä Gazan tilanteeseen Länsirannan palestiinalaisten ahdinkoa ei tule myöskään unohtaa. Viime vuosi oli verisin Länsirannalla 20 vuoteen, ja palestiinalaisiin kohdistuva väkivalta Länsirannalla on kasvanut rajusti lokakuun 7. päivän jälkeen. 

Ainoa tie väkivallan lopettamiseksi ja kestävän rauhan saavuttamiseksi on konfliktin juurisyiden selvittäminen. Tämä tarkoittaa Palestiinalaisalueen laittoman miehityksen lopettamista ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden tunnustamista. Suomen ja Euroopan unionin tulee toimia päättäväisemmin painostaakseen osapuolia käynnistämään rauhanneuvottelut, joiden tulisi tähdätä kahden valtion malliin alueella. 

Sekä Suomen että Euroopan unionin tulee tuntea vastuunsa edistää kestävää rauhaa. Niiden tulisi käyttää kaikki poliittiset keinot ja painostaa Israelia lopettamaan jo vuosikymmeniä jatkunut Gazan saarto ja palestiinalaisiin kohdistuva apartheid-järjestelmä.