Digi- ja väestötietoviraston (DVV) tehtävänä on edistää yhteiskunnan digitalisaatiota, turvata tietojen saatavuutta ja tarjota palveluja asiakkaiden elämäntapahtumiin. DVV huolehtii yhteiskunnan perustana olevan väestötietojärjestelmän ylläpidosta ja yhteiskunnan digitalisaatiosta.
Viraston tehtäviä ovat mm. holhous- ja edunvalvonta-asiat. Virasto myös vastaa kansallisen palveluarkkitehtuurin toteutuksesta. DVV:n tavoitteena on luoda Suomeen yhteentoimiva digitaalisten palvelujen infrastruktuuri. Kansallisen palveluarkkitehtuurin avulla helpotetaan tiedonsiirtoa organisaatioiden, kansalaisten, palvelujen ja tietojärjestelmien välillä. Tämä työ on aloitettu vuonna 2015.
Edellä kuvatut Digi- ja väestötietoviraston tehtävät ovat yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta merkittäviä, toivottavia ja välttämättömiä. Viraston toiminta näyttäytyy eri toimijoiden arjessa ikävä kyllä hyvin erilaiselta. Esimerkiksi Suomi.fi-palvelu palvelee kansalaisia mallikkaasti — siinä digitalisaatio toimii, koska viestintä alustalla tapahtuu molempiin suuntiin. Monissa muissa toiminnoissaan DVV sen sijaan ei vaikuta olevan nimensä veroinen.
Holhous- ja edunvalvonta-asiassa on aina kyse oikeasta ja todellisesta henkilöstä, joka ei esimerkiksi sairautensa vuoksi pysty valvomaan omaa etuaan tai tarvitsee apua taloudellisten, oikeudellisten tai henkilöä koskevien asioiden hoidossa. Nämä asiat ovat yksilön kannalta aina kiireellisiä. Tämä näyttää DVV:lta ilmeisesti unohtuneen, vaikka kyse on kansalaisen perusoikeuksista.
Holhous- ja edunvalvonta-asioissa DVV on erittäin hidas ja kankea eikä vaikuta olevan monellakaan mittapuulla tehtäviensä tasalla. Talvella 2024 Yle uutisoi henkilöstä, joka joutui viraston byrokratiapyöritykseen, johon vuosien aikana kului suuri summa rahaa (https://yle.fi/a/74-20063834).
Vuonna 2021 Yle uutisoi DVV:n ruuhkista. Tuolloin edunvalvonta-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli neljästä kuuteen kuukautta. Viraston pääjohtaja totesi tuolloin, että laskuttajilla varmasti riittää ymmärrystä, jos henkilö äkillisesti sairastuu eikä pysty maksamaan laskujaan. Reaalimaailmassa tätä ymmärrystä ei löydy. Jos edunvalvontaa tarvitsevalla ei ole aktiivisia omaisia, kuka ylipäänsä on yhteydessä laskuttajiin? Valitettavasti välinpitämättömyys ihmisten asioiden hoitamisesta ja puute ymmärryksestä, millaisissa tilanteissa kansalaiset arjessa ovat, kuvastavat DVV:n toimintaa tälläkin hetkellä.
Sujuvien palveluprosessien puuttumisen lisäksi haasteena ovat myös turhilta vaikuttavat normit, jotka aiheuttavat viivästyksiä ja kustannuksia. Esimerkiksi kuolinpesään kuuluvaa kiinteistöä tai määräaloja siitä ei voida myydä ilman, että edunvalvontavaltakirjan antaneelle määrätään ko. toimeen edunvalvoja, joka ei voi olla kukaan lähiomainen tai sukulainen vaan käytännössä yleinen edunvalvoja. Tämä on ymmärrettävää esimerkiksi muistisairaan etujen turvaamisen kannalta. Mutta se ei vielä riitä. Tämän lisäksi edunvalvontavaltakirjan saaneen tai edunvalvojan tulee hakea esim. määräalan myynnille etukäteen DVV:n suostumus luonnoskauppakirjalla. Suostumuksen saamiseen on mennyt aikaa kuukausia ja toisinaan jopa reilu vuosi, mikä on kohtuutonta. Herääkin kysymys, mitä lisäarvoa DVV:n suostumus tuo, kun vajaavaltaisen etua on valvomassa jo kunnallinen edunvalvoja?
Eduskunnan oikeusasiamiehelle tulvi vuonna 2021 valituksia DVV:n hitaasta toiminnasta. Viraston pääjohtaja totesi tuolloin, että ruuhkat tuskin lähivuosina helpottuvat. Tässä pääjohtaja oli oikeassa — ruuhkat eivät ole helpottaneet. Paineet käsittelyn hidastumisesta ovat kasvaneet entisestään hallituksen päätettyä huhtikuun 2024 kehysriihessä leikata kaikilta hallinnonaloilta resursseja ja laittaa kaikki virastot kovalle kulukuurille.
Kun lääkäri tekee työtä iäkkäiden ja muistisairaiden henkilöiden kanssa, keskustelu edunvalvonta-asioista kuuluu tähän työhön lähes jokaisena päivänä. Varsinaisen lääkärintyön päälle tehdään suuri määrä todistuksia ja lausuntoja DVV:oon. Valitettavasti kaikki lausunnot on lähetettävä virastoon paperisina tai skannattuina salattuun sähköpostiinkin. Käytännössä lääkärin ammattikortti on kiinni tietokoneessa jatkuvasti, joten sähköinen allekirjoittaminen olisi helppo ja nopea suorittaa, mutta tätä mahdollisuutta Digi- ja väestötietovirastolla ei ole — virastolla, jonka tarkoitus on edistää yhteiskunnan digitalisaatiota.
Lausuntojen käsittely DVV:ssa kestää kuukausia. Vaikka hoitoalan ammattilaiset näkevät sadan prosentin varmuudella henkilön edunvalvonnan tarpeen ja ilmoittavat siitä DVV:oon, siellä saatetaan uskoa ammattilaisten sijaan kaltoin kohtelevaa omaista, joka sanoo puhelimessa, ettei edunvalvontaa tarvita. Samaan aikaan edunvalvonnan tarpeessa oleva henkilö asuu sotkun ja lian keskellä ilman kunnollista ravintoa ja kykenemättömänä hoitamaan asioitaan, minkä seurauksena laskut menevät perintään. Käytännössä DVV:n päätös tarkoittaa ko. henkilön heitteillejättöä, eikä hoitava taho saa edes tietoa tästä päätöksestä.
On myös tapauksia, joissa DVV on päättänyt antaa edunvalvontaoikeuden omaiselle, joka ei lain-kaan huolehdi laitoksessa asuvan henkilön asioiden hoitamisesta tai tarpeista. Toistuvat ammattilaisten yhteydenotot virastoon osoittautuvat liian usein turhiksi.
Myös asioiden käsittely DVV:ssa kestää kohtuuttoman kauan. Kuukausia aiemmin tehtyihin lausuntoihin pyydetään lisätodistelua, kuten: "Ymmärsikö henkilö varmasti edunvalvontavaltuutuksen merkityksen kolme kuukautta aiemmin?"
Hitaudestaan huolimatta DVV edellyttää uusia lausuntoja muutaman viikon kuluessa. Mikäli edunvalvontavaltuutusta ei myönnetä, alkaa koko prosessi alusta, mistä pyydetään jälleen uudet lausunnot. Pahimmillaan tilanne on sellainen, että kuukausien tai vuoden aikana kukaan ei pysty maksamaan tässä prosessissa olevan henkilön laskuja eikä hoitamaan muitakaan asioita.
Merkittävä käytännön ongelma DVV:n kanssa toimimisessa on myös, että se ei juurikaan keskustele yhteistyökumppaneiden kanssa eli ohjeita tai neuvoja ei ole mahdollista saada. Myös viraston nettisivut ovat erittäin sekavat ja epäinformatiiviset.