Pitkä talvi on kääntynyt taas kohti valoisampaa kevättä. Lämmenneet kelit ja kukkiva luonto ovat tuoneet kuitenkin taas tutun riesan monille, kun hanhilaumat ovat valtaamassa aukeita ja peltoja. Kaupungeissa valkoposkihanhet valtaavat uimarannat ja puistot ja jättävät jälkeensä ulostemeren. Lenkkipoluilla saa väistellä sihiseviä hanhia ja uimavesi pilaantuu ulosteiden myötä käyttökelvottomaksi. Ongelmia syntyy, kun hanhet työntyvät kaupunkielämään, mutta maaseudulla hanhista aiheutuu vakavia ongelmia elinkeinonharjoittajille. Tuhansien hanhien parvet parkkeeraavat viljelijöiden pelloille ja syövät kasveja ja jättävät jälkeensä ulosteita, joiden mukana saattaa levitä salmonellaa tai jopa lintuinfluenssaa. 

Rannikkoseuduilla joudutaan kärsimään hanhien lisäksi merimetsoista. Merimetsot aiheuttavat ongelmia kalastajille ja tuhoavat ulosteillaan saaristojen kasvillisuutta. Merimetsoparven jälkeen jää vain karu, ulosteista valkoiseksi värjäytynyt kuollut saari. Merimetson siirtyessä uloimmilta luodoilta kohti sisämaata tulevat ongelmat myös lähemmäksi ihmistä. Mökin omistajat pelkäävät merimetsojen saapumista ja mökin ympäristön pilaamista. Kalastajien elinkeinon häiritsemisen lisäksi merimetsojen leviäminen ja suojelu on estänyt Raumalla kaavaillun sataman laajentamisprojektin etenemisen.  

Jos kasvavat lintupopulaatiot häiritsevät ihmisten liikkumista, tuhoavat saariston luontoa, estävät elinkeinoelämän harjoittamisen tai jopa tuhoavat mahdollisuuden viljelytoimintaan, niin on ymmärrettävää, ettei ihmisiltä heru sympatiaa kyseisille linnuille. Ymmärrystä ei löydy siihen, miksi elinvoimaisten kantojen lintuja suojellaan viimeiseen asti, mutta esimerkiksi aidosti kotoperäisen ja uhanalaisen saimaannorpan suojelusta ei päästä sopuun.  

Luonnon ja ihmisen pitää pystyä elämään keskenään sopusoinnussa, mutta rajansa on kaikella. Ihmisen rooli ei ole vain väistyä kaakattajien ulosteiden tieltä ja katsoa, kun pellot tai verkot syödään tyhjiksi.