Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi metsälain 10 §:ssä säädetään, että metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan yleiset edellytykset metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle. Pykälässä luetellaan monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä, joihin kuuluvat lähteiden, purojen ja pienten lampien lähiympäristöt. 

Metsäkeskus on viime aikoina muuttanut puroja ympäröivän rauhoitetun lähiympäristön kokovaatimuksia. Tätä uutta linjausta on tulkittu tavalla, joka uhkaa vaarantaa monimuotoisuuden kannalta keskeisiä elinympäristöjä. 

Aiemmin suojavyöhykkeen leveys on ollut harkinnanvarainen, useimmiten noin 15 metriä leveä. Nykyään suojavyöhykkeen leveyden kriteeri on valtapuuston pituus. Se on yleensä aiempia vyöhykkeitä leveämpi, mikä on sinänsä hyvä asia. Jyväskylän yliopiston tutkijoiden mukaan metsälain tavoitteiden täyttämiseksi kestävän suojavyöhykkeen leveyden tulisi olla ainakin 30 metriä. 

Uutta leveyskriteeriä on kuitenkin alettu tulkita siten, että sitä kapeammilta eli aiemman tulkinnan mukaisilta purojen suojavyöhykkeiltä poistuu lain suoja eli ne saa hakata. 

Metsäkeskus nimittäin tulkitsee, että puroympäristöt, joiden suoja-alue on jätetty nykykriteeriä kapeammaksi, eivät enää täyttäisi metsälain vaatimuksia. Tutkijoiden arvioiden mukaan tämä johtaa siihen, että tuhannet puronvarsien suoja-alueet jäävät metsälain suojan ulkopuolelle.  

Leveämmät suoja-alueet ovat kannatettavia, mutta on metsälain tavoitteiden kanssa ristiriidassa tulkita että aiemman käytännön mukaiset kapeammat vyöhykkeet, joita on jopa tuhansia, eivät nauttisi lain suojaa. Ne ovat edelleen monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä vaikka eivät täytäkään uutta leveyskriteeriä. On muistettava, että Suomen uhanalaisista lajeista metsälajit ovat edelleen suurin ryhmä, 31,2 %. Tänä vuonna julkaistun uhanalaisarvion mukaan la-jien uhanalaistuminen on Suomessa kasvanut: lajeista yli 11,9 % on uhanalaisia, kun vuonna 2010 valmistuneessa arviossa osuus oli 10,5 %.