Perhehoitaja hoitaa hänelle toimeksiantosopimuksella siirrettyä julkista hallintotehtävää. Tästä syystä yhteiskunnan tulee kantaa perhehoitajana toimimiseen liittyviä taloudellisia riskejä. Jotta perhehoitajan tehtävään on turvallista ryhtyä, on toimeksiantosuhteisen perhehoitajan sosiaaliturvan oltava oikealla tasolla. 

Perhehoitajan sosiaaliturvan osalta perhehoitolaissa (20 §) säädetään vain eläkkeen kertymisestä ja tapaturmavakuuttamisesta. Koska toimeksiantosuhde ei ole työsuhde, perhehoitaja on epävarmassa asemassa verrattuna työsuhteessa oleviin ihmisiin. Esimerkiksi irtisanomisaikaa koskevassa säätelyssä tulee huomioida perhehoidon monimuotoiset toteuttamistavat perhehoitolaissa nykyistä yksityiskohtaisemmin.  

Perhehoidon kokonaisuutta säätelee perhehoitolaki (263/2015). Lakia säädettäessä tarkoituksena oli, että lain kehittämistyötä jatketaan muun muassa perhehoitajan sosiaaliturvan parantamiseksi. Tämä ei ole toteutunut, eikä nykyinen laki turvaa perhehoitajana toimimisen edellytyksiä riittävästi. 

Perhehoitolain lisäksi perhehoidon järjestämiseen vaikuttavia lakeja ovat mm. hallintolaki, lastensuojelulaki, vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki, sosiaalihuoltolaki, kotouttamislaki, laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, mielenterveyslaki ja sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö.