Karhu ja ilves ovat Suomessa luontodirektiivin tiukassa suojelussa liitteessä IV. Karhu- ja ilveskannat ovat Suomessa moninkertaistuneet EU-jäsenyytemme aikana. Suomen EU:n komissiolle toimittamissa kansallisissa luontodirektiivin 17 artiklan mukaisissa lajiarvioinneissa ilves ja karhu on aina arvioitu levinneisyytensä ja populaatiokoon perusteella olevan suotuisan suojelun tasolla. Ilves ja karhu eivät ole myöskään uhanalaisia lajeja Suomessa, vaan ne luokitellaan elinvoimaisiksi lajeiksi.  

Suomessa korkeimman hallinto-oikeuden linjausten perusteella karhua ja ilvestä ei voida käytännössä enää metsästää. Suotuisalla suojelutasolla olevia lajeja ei voida metsästää kannan säätelemiseksi sen johdosta, että laji on liitteessä IV. Komission tulisikin käynnistää 19 artiklan mukainen menettely lajin siirtämiseksi liitteestä IV liitteeseen V. Luontodirektiivin 19 artiklan 2 kohdassa on säädetty mekanismi direktiivin liitteen IV mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen. 

EU:n tuomioistuimen tuoreessa sutta koskevassa ratkaisussa C 601/22, annettu 11. heinäkuuta 2024, todetaan, että oikeastaan tässä tapauksessa Itävallan hallitus ei kyseenalaista luontodirektiivin pätevyyttä sellaisenaan, vaan se tosiasiassa riitauttaa unionin lainsäätäjän mahdollisen passiivisuuden, kun Itävallan susipopulaatiota ei ole poistettu luontodirektiivin 12 artiklassa säädetyn tiukan suojelujärjestelmän piiristä. Lisäksi kyseisessä EU:n tuomioistuimen ratkaisussa todetaan, että kansallinen tuomioistuin ei voi vaatia unionin tuomioistuinta toteamaan ennakkoratkaisussaan unionin toimielimen laiminlyöntiä, vaan laiminlyönti voidaan todeta vain jäsenvaltion unionin toimielintä, elintä, laitosta tai virastoa vastaan nostaman SEUT 265 artiklaan perustuvan laiminlyöntikanteen yhteydessä. Kuten Itävallan hallitus istunnossa totesi, Itävallan tasavalta ei ole tähän mennessä nostanut tällaista kannetta.