Suometsät ja niiden kestävä käyttö ovat viime aikoina olleet esillä metsäkeskustelussa. Suometsiä, eli turvemailla kasvavia metsiä, on Suomessa yli viisi miljoonaa hehtaaria. Noin neljännes metsien kokonaispuustosta ja viidennes hakkuumääristä tulee suometsistä. Noin puolet näistä metsistä on ojitettu metsätalouskäyttöön. 

Kun runsasravinteisessa suometsässä tehdään avohakkuu, maaperän turve pääsee maanmuokkauksen takia hajoamaan entistä nopeammin. Siitä aiheutuu merkittäviä ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Suomen turvemetsien ilmastopäästöjen on arvioitu olevan lähes yhtä suuret kuin liikenteen. Ojia pitkin ravinteet ja orgaaninen aines pääsevät kulkeutumaan vesistöihin, mikä aiheuttaa tummumista ja rehevöitymistä. 

Runsasravinteisissa suometsissä jatkuvapeitteisen kasvatuksen on todettu olevan ympäristön kannalta avohakkuuta parempi vaihtoehto. Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuut tehdään niin kutsuttuina yläharvennuksina, eli korjaamalla tukkipuita myyntiin ja jättämällä pienemmät rungot kasvamaan. Jatkuvassa kasvatuksessa metsänomistaja saa tuloja säännöllisemmin, mutta pienempiä määriä kerrallaan. Kokonaistulot voivat kuitenkin nousta korkeammiksi, kun suurin osa hakkuissa saatavasta puusta on tukkia. Jatkuvapeitteinen kasvatus kuormittaa vesistöjä vähemmän, ja sen ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset jäävät usein avohakkuita huomattavasti pienemmiksi.  

Ylen 24.9.2025 julkaistun artikkelin mukaan suometsissä toteutetaan avohakkuita enemmän kuin metsissä keskimäärin. Metsänomistajalle avohakkuut tarjoavat nopean ja suuren tulonlähteen. Taloudelliset intressit ja puun korkea hinta ovat lisänneet niiden houkuttelevuutta, vaikka avohakkuun ympäristöhaitat ovat laajasti tiedossa. 

Turvemailla kasvavien suometsien avohakkuiden lopettamiselle on laaja tuki, mutta silti sitä ei ole saatu loppumaan.