Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Urheilijat eivät ole sosiaaliturvan osalta yhdenvertaisessa asemassa muiden työntekijäryhmien kanssa. Urheilijalain mukainen tapaturma- ja eläketurva järjestetään vakuutuksella, joita tällä hetkellä myöntävät vain Pohjola Vakuutus Oy ja IF Vahinkovakuutusyhtiö Oy. Toisin kuin yleiseen tapaturmavakuutukseen urheilijavakuutukseen ei sisälly esimerkiksi tapaturman vuoksi maksettavaa päivärahaosuutta.
Pohjola Vakuutus Oy on lopettamassa ammattiurheilijoiden lakisääteisen vakuuttamisen vuoden 2026 alusta, mikä uhkaa keskeyttää laajan osan ammattiurheilusta Suomessa. Pohjolan urheilijaturvavakuutus on ollut käytössä Veikkausliigan, Ykkösliigan, Mestiksen, Korisliigan ja Superpesiksen ammattiurheilijoilla. Pohjolan vakuuttamia urheilijoita on ollut noin 1 200.
Lain mukaan vakuutusyhtiön on ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle viimeistään 31. joulukuuta, mikäli se aikoo lopettaa vakuutuksen tarjoamisen kokonaan seuraavan vuoden lopussa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esimerkiksi Veikkausliiga sai tiedon Pohjolan päätöksestä vasta huhtikuussa. Koska STM ei ole tiedottanut seuroja päätöksestä ajoissa, vaihtoehtoisten ratkaisujen selvittämiseen ei ole ollut riittävästi aikaa.
Ongelman ratkaiseminen edellyttää todennäköisesti lainsäädäntömuutoksia, joiden valmistelulla on kuitenkin huomattava kiire. Tilanne, jossa yksittäisen vakuutusyhtiön päätös voi vaarantaa koko suomalaisen ammattiurheilun, on kestämätön. Siksi sosiaali- ja terveysministeriön tulisi priorisoida ratkaisun löytämistä ja tuoda mahdolliset lainsäädäntöesitykset kiireellisesti eduskunnan käsittelyyn.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: