Suomi on metsäinen maa. Metsät luovat paitsi upeita virkistymismahdollisuuksia ja luonnonläheistä asumista niin myös työtä ja toimeentuloa. 

Metsien omistus alkaa keskittyä Suomessakin nykyään suurempiin kaupunkeihin, kun perinnöksi saadun tai sijoitukseksi ostetun metsän omistajat asuvat yhä useammin muutamilla suurilla kaupunkialueilla. Omistus ja sitä kautta saatava tuotto näyttää valuvan pois maakunnista ja jopa Suomesta. 

Metsänomistus on mielestäni kannustettavaa. On kuitenkin niin, että metsätuottojen kohdistumisessa kunnat ja seutu, jossa metsä kasvaa, ovat tällä hetkellä häviäjän asemassa. Vaikka metsän hoito tuottaa työtä, niin lopulta metsätulojen tuotto pakenee kasvukeskuksiin.  

Monipaikkaisuuden edistäminen voisi tuoda puhtia myös metsäverojen tulojen tasaisempaan jakautumiseen. Nythän esimerkiksi perintötilan omistaja saattaa hyödyntää tilaa metsineen kesäpaikkana, jossa viettää osan ajasta luontevan monipaikkaisesti. Monipaikkaisuuden edistäminen voisi lisätä myös metsänomistajan keskusteluyhteyttä sen kunnan kanssa, jossa metsä on.  

Hallituksen päätös siitä, että metsärahastojen mahdollisuutta hyödyntää metsävähennystä rajoitetaan vuoden 2022 alusta alkaen, on hyvä askel oikeaan suuntaan yksityismetsänomistajien ja rahastojen aseman tasaamisessa. Samalla selvitetään yhteismetsäosuuden hankintavelan koron vähennyskelpoisuutta. 

Metsien omistus ja kestävä hyödyntäminen on toteutettava myös alueiden kannalta järkevästi. Suomi elää metsästä nyt ja tulevaisuudessa.