Naisiin kohdistuva väkivalta kuuluu yhteiskuntamme suurimpiin ongelmiin. Melkein joka toinen suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen, mikä on toiseksi eniten koko Euroopan unionissa. Tämän lisäksi tutkimuksen mukaan vain 10 prosenttia parisuhteessa väkivaltaa kokeneista naisista ilmoittaa teoista poliisille. Äärimmäisen valitettavien tilastojen valossa voidaan sanoa, että Suomi on epäonnistunut naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa.  

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia toimia on tehostettava välittömästi niin kuntien kuin valtionkin tasolla. Amnesty internationalin julkaiseman selvityksen mukaan väkivaltatyötä käsittelevä nykyinen lainsäädäntö on hajanainen, ja sen kuntia koskevat suositukset tulisi säätää velvoitteiksi. Kuntien tehtävänä on puolestaan turvata väkivaltatyöhön riittävät resurssit, asettaa väkivallan torjumiselle kunnianhimoiset tavoitteet ja rakentaa toimivia palvelupolkuja sekä yhteistyörakenteita. 

Nykyiset toimintamallit ovat naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi riittämättömiä. Väkivaltaan liittyvän häpeän vuoksi avun hakeminen voi olla vaikeaa, joten tarvitsemme yhteiskuntaamme helposti lähestyttäviä matalan kynnyksen palveluita. Väkivaltaa kokeneet tarvitsevat tukea selvitäkseen syvästi traumaattisista ja vahingollisista kokemuksista. Myös väkivaltaa tehneet tarvitsevat apua väkivallan kierteestä irtautuakseen. Moni apua tarvitseva ei kuitenkaan sitä saa, sillä väkivaltatyö on kroonisesti aliresursoitua.  

Murheelliset väkivaltatilastot eivät muutu paremmiksi, ellei väkivaltatyön resursseja lisätä tai palvelurakenteita uudisteta. Naisten turvallisuuden parantaminen kuuluu hyvinvointiyhteiskunnan ydintehtäviin. Tämän on näyttävä myös poliittisessa päätöksenteossa.