Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valo sisällytetään ympäristönsuojelulaissa pilaantumisen käsitteeseen. Ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa tiettyjä haitallisia seurauksia. Pilaantumisen määritelmä ei sellaisenaan ratkaise sitä, minkä tasoinen pilaantuminen on sallittua, eikä siis ole tulkittavissa yleiseksi kielloksi aiheuttaa pilaantumista. Eri päästöjen yhteisvaikutus on otettava huomioon pilaamisen sallittavuutta arvioitaessa. Pilaantumisen aiheuttamisen sallittavuus ratkaistaan lupamenettelyssä, asetuksilla tai yleisin määräyksin.

Voimassa oleva ympäristönsuojelulainsäädäntö antaa mahdollisuuksia puuttua valon aiheuttamiin haittoihin silloin, kun valohaitta aiheutuu tietystä päästölähteestä. Ympäristöluvassa lähtökohtana valon haittavaikutuksiin puuttumiselle on, että valosta tulee aiheutua jollekin yksilöitävissä olevaa haittaa. Terveyshaittaa ei mistään pilaavasta toiminnasta kuitenkaan saa aiheutua.

Valo voidaan ottaa huomioon ympäristönsuojelulain mukaisessa päätöksenteossa erityisesti lupamenettelyssä. Käytännössä asia saattaa tulla esiin ympäristöluvanvaraisen toiminnan lupakäsittelyssä osana muuta ympäristösääntelyä. Tyypillisimmin valoon liittyviä määräyksiä esiintyy raviratojen, satamien ja kasvihuoneiden ympäristöluvituksen yhteydessä. Lupamääräyksillä voidaan vaikuttaa tuolloin muun muassa valaistuksen suuntaukseen ja määrään. Lupamääräyksin on pyritty vähentämään valosta aiheutuvia haittoja myös toiminnan aikarajoituksin. Mitään yksin valoon liittyvää raja-arvoa tai yksittäistä normia ei kuitenkaan ole olemassa, vaan ympäristölupaharkinta perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan. Yleisiä säännöksiä haitallisen valaisemisen ehkäisemiseksi ei lainsäädännössä tällä hetkellä ole. Valon aiheuttamat haitat ovat ympäristölupakäytännössä ja muutoksenhaussa nousseet toistaiseksi vain harvoin esille.

Keskeisessä asemassa valohaittojen ehkäisyssä ovat kunnat, jotka voivat yksittäistapauksia koskevien ympäristölupapäätösten ohella ehkäistä valohaittaa ympäristönsuojelumääräyksin ja kaavoituksen keinoin.

Suomen nykyinen lainsäädäntö ja määräykset ovat hallituksen näkemyksen mukaan edelleen riittävät valohaittojen ehkäisemiseen. Säännökset ovat tarvittaessa sovellettavissa myös valohaittojen nykyistä tehokkaampaan hallintaan. Ympäristöhallinnon neuvottelupäivillä on perinteisesti pohdittu ajankohtaisia ympäristönsuojelukysymyksiä. Myös valohaittojen osalta tällainen keskustelu on tarpeellinen.

Valon haittoihin ja niiden ehkäisyyn liittyen ei ole tällä hetkellä valmisteilla lakimuutoksia. Ympäristöministeriö ei ole myöskään suunnitellut asiaan liittyvien tutkimushankkeiden aloittamista tai tukemista. Alueellisissa ympäristökeskuksista ja ympäristölupavirastoista saatujen tietojen mukaan valohaittojen torjuntaa ei ympäristöluvituksessa ole koettu vaikeaksi. Hallituksen tietoon ei ole saatettu, että valohaittojen käsittelyssä ympäristölupapäätöksissä esiintyisi tulkinnallisia vaikeuksia tai valtakunnallista epäyhtenäisyyttä.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I miljöskyddslagen inbegrips ljus i begreppet förorening. Enligt 3 § i miljöskyddslagen avses med förorening av miljön genom mänsklig verksamhet orsakat utsläpp eller deponering i miljön av ämnen, energi, buller, skakning, strålning, ljus, värme eller lukt, som antingen i sig eller tillsammans med andra utsläpp ger vissa skadliga verkningar. Definitionen på förorening avgör inte i sig vilken nivå av förorening som är tillåten och ska alltså inte tolkas som ett allmänt förbud mot att orsaka förorening. Samverkan av olika utsläpp måste beaktas vid bedömningen av hur tilllåtlig en viss förorening är. Hur tillåtligt det är att orsaka förorening avgörs vid ett tillståndsförfarande, genom förordningar eller allmänna bestämmelser.

Den gällande miljöskyddslagstiftningen ger möjligheter att ingripa i olägenheter som orsakas av ljus i sådana fall där olägenheten beror på en viss utsläppskälla. I miljötillstånd är utgångspunkten för ingripanden i skadeverkningar av ljus att ljuset orsakar sådana olägenheter som kan specificeras. Ingen förorenande verksamhet får ändå medföra olägenheter för hälsan.

Ljus kan beaktas i beslutsfattandet enligt miljöskyddslagen särskilt i tillståndsförfarandet. I praktiken kan saken tas upp som en del av tillståndsbehandlingen för en miljötillståndspliktig verksamhet som en del av den övriga miljöregleringen. Det mest typiska är att bestämmelser som rör ljus förekommer i samband med att miljötillstånd beviljas för travbanor, hamnar och växthus. Genom tillståndsbestämmelserna kan man då påverka bland annat ljusriktningen och ljusstyrkan. Med hjälp av tillståndsbestämmelser har man strävat att minska de olägenheter som orsakas av ljus också genom tidsbegränsningar för verksamheten. Det finns ändå inte något gränsvärde eller någon enskild norm som gäller enbart ljus, utan miljötillståndsprövningen grundar sig alltid på prövning av de enskilda fallen. I lagstiftningen finns det för närvarande inga allmänna bestämmelser som förhindrar störande eller skadlig belysning. Olägenheter som orsakas av ljus har tills vidare endast sällan lyfts fram i miljötillståndspraxis och vid sökande av ändring.

När det gäller att förebygga olägenheter som orsakas av ljus har kommunerna en viktig ställning. De kan vid sidan av miljötillståndsbeslut som rör enskilda fall förbygga olägenheter som orsakas av ljus genom miljöskyddsföreskrifter och via planläggningen.

Finlands nuvarande lagstiftning och bestämmelser är enligt regeringens uppfattning fortfarande tillräckliga för att förebygga olägenheter som orsakas av ljus. Bestämmelserna är vid behov tillämpliga också på en effektivare hantering än hittills av olägenheter som orsakas av ljus. Under miljöförvaltningens diskussionsdagar har man traditionellt behandlat aktuella miljöskyddsfrågor. En sådan diskussion behövs också om olägenheter som orsakas av ljus.

För närvarande bereds inga lagändringar som gäller olägenheter av ljus och förebyggande av dem. Miljöministeriet har inte heller planerat att inleda eller stödja några forskningsprojekt kring ämnet. Enligt uppgifter från de regionala miljöcentralerna och miljötillståndsverken har bekämpningen av olägenheter som orsakas av ljus inte upplevts som svår vid beviljandet av miljötillstånd. Regeringen har inte fått kännedom om att det vid behandlingen av olägenheter som orsakas av ljus vid beslut om miljötillstånd skulle förekomma tolkningsproblem eller oenhetlighet på riksnivå.