YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Päätöslauselma korostaa naisten osallistumisen merkitystä rauhanprosesseissa, konfliktien ehkäisyssä, humanitaarisessa avussa sekä jälleenrakennuksessa. Sen periaatteet eivät kuitenkaan toteudu riittävästi erityisesti Lähi-idän alueella, jossa konfliktit ovat aiheuttaneet vakavaa inhimillistä kärsimystä. 

Erityisesti naiset ja lapset kärsivät konfliktien seurauksista. He joutuvat pakenemaan kodeistaan, menettävät läheisiään ja jäävät ilman perustarpeita, kuten puhdasta vettä, terveydenhuoltoa ja koulutusta. Sukupuolistunutta väkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa käytetään sodankäynnin välineenä, ja humanitaarinen tilanne on monin paikoin kriittinen. Tästä huolimatta naisten ääni puuttuu yhä liian usein virallisista neuvottelupöydistä. 

Tutkimukset osoittavat, että naisten osallistuminen lisää rauhansopimusten kestävyyttä ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Rauhanneuvotteluprosessi Israelin ja Palestiinan välillä on käynnistynyt. Vangittuna olleita ihmisiä on päästetty palaamaan kotiin ja Israelin joukot ovat aloittaneet vetäytymisen. Ilmassa on toivoa.  

Nyt on varmistettava, että käynnissä olevassa rauhanprosessissa on mukana myös naisia. Suomi voisi esimerkiksi lisätä tukea konfliktialueella toimiville naisjärjestöille ja rauhanverkostoille. Lisäksi Suomi voisi tarjota asiantuntemusta sukupuolitietoisessa rauhanvälityksessä sekä varmistaa, että naisten osallistuminen on osa Suomen kehitysyhteistyön ja ulkopolitiikan käytännön linjauksia. 

Suomen tulee toteuttaa laatimaansa kansallista Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmaa vuosille 2023—2027 myös käytännössä. On tärkeää, että ulkoministeriö arvioi nykyiset toimet ja kehittää niitä niin, että päätöslauselman 1325 periaatteet toteutuvat myös Lähi-idän rauhanprosesseissa. Suomella on mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä rauhanvälityksessä, kriisinhallinnassa ja tasa-arvon edistämisessä.