Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan äkilliset rankkasateet, joiden seurauksena järvet, joet ja säännöstelyaltaat täyttyvät. Jos tulvansuojelu ei ole ajan tasalla, vesi nousee pelloille. Sään ääri-ilmiöt tulevat ilmastonmuutoksen edetessä lisääntymään entisestään.  

Keski-Pohjanmaan Kalajokilaakson alue on ympäristöministeriön nimeämä tulvariskialue. Joen yläjuoksulla veden pintaa pidetään normaalitilanteessakin säännöstelyllä melko korkealla. Tilanteen hallinnalle on nykytilanteessa tulva-aikana vähän vaihtoehtoja. Maanviljelijä joutuu kärsijän paikalle, kun Kalajoen alajuoksulla varjellaan taajamia ja rakennuksia eikä tulvajuoksutus ole riittävää. 

Tänä keväänä Reisjärven kunnan alue on joutunut vaikeiden tulvavahinkojen kohteeksi, kun noin 400—500 hehtaaria juuri lannoitettua ja kylvettyä peltoa joutui nopeasti veden alle. Pellot ovat olleet jo viikon veden huuhtomina, eikä veden pinta tule laskemaan nopeasti. Tulvatuhojen seurauksensa peltojen kasvustot tuhoutuvat ja ravinteet huuhtoutuvat veden mukana.  

Tulvatuhot koskivat 32:ta viljelijää, joille on koitunut tilanteesta merkittäviä tuhoja. Hehtaarikohtaisesti peltoon on laitettu siemeniin, ravinteisiin ja työvoimaan noin 400 euroa. Satokorvauksia ei enää ole. Viljelijöillä ei myöskään ole laajalla rintamalla vakuutusturvaa, sillä niiden kautta saataviin korvauksiin ei luoteta.  

Nykytilanne on viljelijöiden näkökulmasta kestämätön. Tulvasuojelu on saatava kuntoon, etteivät ravinteet huuhtoudu suoraan jokeen ja lopulta mereen. Ongelma on merkittävä myös ympäristönsuojelun näkökulmasta, sillä huuhtoutuneet ravinteet rehevöittävät vesistöä ja aiheuttavat ravinnekuormitusta.  

Ongelmassa on ympäristönsuojelun ohella kyse myös ruuan ja kotimaisen tuotannon arvostamisesta sekä yhtäältä Suomen huoltovarmuudesta huolehtimisesta.