Ruoan ja energian tuottaminen turvepelloilla on turvattava myös tulevaisuudessa ilman viljelyä vaikeuttavia tai estäviä rajoituksia. Sekä yksi- että monivuotisten kasvien viljelyn on oltava mahdollista turvemailla jatkossakin, ja viljelijöille on tarjottava selkeää, ajantasaista ja ennakoitavaa tietoa tulevista linjauksista. Tällä hetkellä vallitseva epävarmuus on vakava ongelma: se syö viljelijöiden tulevaisuudenuskoa, hidastaa investointeja ja tilojen kehittämistä sekä monissa tapauksissa nopeuttaa päätöstä viljelyn lopettamisesta.  

Turvemaat ovat olennainen osa Suomen huoltovarmuutta ja ruokaturvaa. Ne ovat viljelyvarmoja maita, jotka tuottavat satoa myös haastavina vuosina ja vaativat merkittävästi vähemmän typpilannoitusta kuin kivennäismaat. Näin ne tukevat sekä ympäristön että talouden kestävyyttä. Turvemailla tehtävistä ilmastotoimista ja hiilipäästöjen vähentämisestä on maksettava viljelijöille oikeudenmukainen ja kannustava korvaus, ei annettava rangaistusta. Toimenpiteiden on tuettava ruoantuotannon jatkumista, ei vaikeutettava tai lopetettava sitä.  

Kosteikkoviljely ja muut uudet viljelymuodot on ohjattava ensisijaisesti sellaisille alueille, joilla ei tällä hetkellä tuoteta ruokaa. Näin voidaan edistää ilmastotavoitteita ilman, että vaarannetaan kansallinen omavaraisuus ja huoltovarmuus.  

Turvemaiden viljelijöiden tulevaisuudenusko on palautettava. Se edellyttää selkeää ja johdonmukaista politiikkaa, joka tunnistaa turvemaiden merkityksen osana kestävää, omavaraista ja vastuullista suomalaista ruoantuotantoa.