Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eläinsuojelulain 4 luvussa säädetään lainsäädännön valvonnasta. Viranomaiset voivat tehdä eläinten hyvinvointia koskevia tarkastuksia lain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Jos eläinsuojelutarkastuksessa tai muutoin todetaan säädösten laiminlyöntiä, viranomainen antaa lain 42 §:ssä tarkoitetun määräyksen eläimen omistajalle tai haltijalle saattaa asiat lainsäädännön edellyttämälle tasolle ja asettaa samalla määräajan näiden korjaustoimenpiteiden suorittamiselle. Määräajan umpeuduttua viranomainen tarkistaa, että annettua määräystä on noudatettu ja eläinten pito täyttää laissa säädetyt vähimmäisvaatimukset. Aluehallintovirasto voi omasta aloitteestaan tai paikallisen eläinsuojeluviranomaisen pyynnöstä tehostaa 42 §:n nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla.

Eläinsuojelullisten syiden vaatiessa viranomainen voi tarkastuskäynnillään ryhtyä myös eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin välittömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eläimille voidaan hankkia hoitoa muualta tai hankkia eläimille hoitaja paikan päälle. Eläimille voidaan hankkia myös rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita. Lemmikkieläinten vakavissa laiminlyöntitapauksissa päädytään useimmiten eläinten kiireelliseen haltuunottoon. Tuotantoeläimille järjestetään joko rehua ja hoitaja paikanpäälle tai vaihtoehtoisesti järjestetään hoitoa muualla. Jos eläinten hoitoa ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista järjestää, eläimet voidaan eläinsuojelulain 44 §:n nojalla lopettaa, toimittaa teurastettavaksi tai myydä käyvästä hinnasta. Eläinsuojelulain 44 § antaa eläinsuojeluviranomaisille riittävät mahdollisuudet ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi tapauksissa, joissa eläinten omistaja tai hoitaja on kykenemätön huolehtimaan eläimistään.

Vuonna 2011 eläinsuojeluviranomaiset tekivät yli 3 600 epäilyyn perustuvaa eläinsuojelutarkastusta. Eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hoidon järjestämiseksi ryhdyttiin viidellä prosentilla tarkastetuista tuotantoeläintiloista ja kahdeksalla prosentilla lemmikkieläinkohteista.

Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä ja sen työtä ohjaava työryhmä on asetettu syyskuussa 2012. Uudistuksen tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvoinnin tilaa ja selkeyttää eläinsuojelua koskevaa lainsäädäntöä. Lakia myös ajanmukaistetaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia muun muassa perusoikeuk-sien suhteen. Uudistuksen valmisteluvaiheessa kartoitettiin laajasti muun muassa eläinsuojeluvalvontaviranomaisten näkemyksiä lain pakkokeinoja koskevien säännösten uudistustarpeista. Muun muassa näitä selvitystuloksia tullaan hyödyntämään uudistustyössä kun työ etenee eläinsuojelulain valvontaa koskeviin säännöksiin. Kokonaisuudistusta valmistelevien ryhmien toimikausi päättyy vuoden 2014 lopussa.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I 4 kap. i djurskyddslagen bestäms om tillsynen över lagstiftningen. Myndigheterna har rätt att verkställa inspektion av djurs välbefinnande på det sätt som avses i 39 § i lagen. Om det vid en djurskyddsinspektion eller annars konstateras att bestämmelserna överträds får myndigheterna enligt 42 § i lagen bestämma att djurets ägare eller innehavare ska vidta de korrigerande åtgärder som behövs för att förhållandena ska nå den nivå som lagstiftningen förutsätter, och samtidigt fastställa en tidsfrist för de korrigerande åtgärderna. Efter den utsatta tiden kontrollerar myndigheten att de givna föreskrifterna har följts och att djurhållningen uppfyller de föreskrivna minimikraven. Regionförvaltningsverket kan på eget initiativ eller på begäran av en lokal djurskyddsmyndighet skärpa ett förbud eller åläggande som utfärdas enligt 42 § genom att förena det med vite eller hot om tvångsutförande.

Om det behövs av djurskyddsskäl får myndigheten vid sitt inspektionsbesök också vidta sådana omedelbara åtgärder för att trygga ett djurs välbefinnande som avses i 44 § i djurskyddslagen. Djuret kan skaffas vård någon annanstans eller en skötare skaffas för att sköta djuret på plats. För djuret kan också skaffas foder eller andra ämnen som är absolut nödvändiga för dess välbefinnande. Vid allvarliga försummelser av sällskapsdjur omhändertas djuren oftast snabbt. För animalieproduktionsdjur ordnas antingen foder och en skötare på platsen eller alternativt ordnas vård någon annanstans. Om det inte är möjligt eller ändamålsenligt att ta hand om djuren kan de enligt 44 § i djurskyddslagen avlivas, sändas till slakt eller säljas till gängse pris. Djurskyddslagens 44 § ger djurskyddsmyndigheterna tillräckliga möjligheter att vidta omedelbara åtgärder för att säkerställa djurens välmående i fall då deras ägare eller skötare är oförmögen att ta hand om dem.

År 2011 gjorde djurskyddsmyndigheterna över 3 600 djurskyddsinspektioner på grundval av misstanke. På fem procent av de granskade gårdar där man hade produktionsdjur och på åtta procent av de objekt där det hölls sällskapsdjur vidtogs brådskande åtgärder för att ordna med djurens vård enligt 44 § i djurskyddslagen.

I september 2012 tillsattes en arbetsgrupp som förbereder en totalreform av djurskyddslagen samt en styrgrupp för arbetsgruppen. Syftet med reformen är att förbättra situationen gällande djurens välbefinnande och göra den nuvarande djurskyddslagstiftningen tydligare. Samtidigt moderniseras lagen för att den ska motsvara dagens krav beträffande bland annat grundläggande rätttigheter. Under beredningen av reformen gjordes bland annat en omfattande kartläggning av tillsynsmyndigheternas syn på behovet av att reformera bestämmelserna om lagens tvångsmedel. Bland annat dessa resultat kommer att användas i reformarbetet när man kommit så långt som till djurskyddslagens bestämmelser om tillsynen. Mandatperioden för de arbetsgrupper som bereder totalreformen upphör vid slutet av år 2014.