Yksi kaikkein kriittisimmistä koronakriisin ratkaisukeinoista on toimivan ja turvallisen rokotteen löytyminen. Tällä hetkellä koronavirukseen ei ole saatavilla rokotetta tai tehokasta lääkehoitoa. Rokotteen, kuten myös lääkehoidon, kehittämisessä ja saatavuuden varmistamisessa tarvitaan sekä kansallista että kansainvälistä tutkimusta, kehittämistä ja yhteistyötä. 

On hyvä, että vuoden 2020 kolmanteen lisätalousarvioon osoitettiin rahoitusta rokotteen kehittämiseen, joskin riittämättömästi. On myös hyvä, että rahoitusta kanavoitiin Suomen Akatemian kautta, jolloin arviointikriteereissä korostuvat laajat vertaisarvioinnit ja tutkimustyön laatu. Tulevissa lisätalousarvioissa rahoitusta voitaisiin kohdistaa myös suoraan yliopistojen rahoitukseen, millä turvattaisiin tutkimushankkeiden jatkuvuus ja vapautettaisiin tutkijoiden resursseja rahoitushausta varsinaiseen tutkimukseen. Rahoituksen vaikuttavan käytön turvaamiseksi kyseeseen voisi tulla myös laaja-alainen kansallinen tutkimuskonsortio. Rokotekehityksen ohella rahoitusta tulee varata lisäksi muiden hoito- ja preventiomenetelmien kehittämiseen. Jatkossa on tarpeen varata rahoitusta myös itse rokotteisiin. 

Paitsi rokote- ja lääketutkimuksen ja -kehityksen rahoitus myös rokotteiden saatavuus kansalle on varmistettava. Kun toimiva ja turvallinen rokote saadaan kehitettyä, siitä on ennakoitavissa globaali kilpailu ja pullonkauloja saatavuudessa vastaavasti kuin suojatarvikkeissa on nyt nähty. Monesti rokotetta on ollut saatavissa paremmin niihin maihin, jotka ovat olleet kehitystyössä mukana, ja siihen tulee tähdätä riittävällä kehitystyön resursoinnilla. Myös sopimuksilla ja EU:n yhteishankinnoilla voidaan varmistaa rokotteiden saatavuutta, ja niissä mukanaolo on keskeisen tärkeää. Oma rokotetuotanto on Suomesta aiemmin ajettu alas, mutta myös sen uudelleenkäynnistämisen tulee olla keinovalikoimassa, jotta saatavuus saadaan turvattua.