Suomessa järjestetään vuosittain lukuisia liikunta-, hyvinvointi- ja kulttuurialan messuja. Näillä messuilla osallistujat pystyvät tutustumaan laajaan kattaukseen erilaisten toimijoiden tarjoamia palveluita, jotka liittyvät hyvinvoinnin edistämiseen niin kulttuurin kuin liikunnankin saralla. Esimerkiksi liikunnan alan ammattilaiset tarjoavat tapahtumissa henkilökohtaista opastusta liikunnan harrastamisen aloittamiseen ja tapahtumassa pääsee kokeilemaan niin perinteisiä kuin uusiakin lajeja. Messulippuja ostaessa kävijät eivät kuitenkaan voi hyödyntää työnantajan tukemaa työntekijän omatoimisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan tukea eli kulttuuri-, liikunta- tai virikeseteleitä.  

Messukäynnit määritettiin verovapaan työnantajan tukeman liikuntaedun ulkopuolisiksi vuonna 2008. Tuolloin tuloverolakia (HE 112/2008 vp) muutettiin niin, että verovapaaksi henkilöstöeduksi luettiin liikuntasetelin lisäksi myös kulttuuriseteli. Tuolloin lain 69 §:n 5 momentin perusteluissa kirjattiin, että verotus ei ulotu messukäynteihin niiden kaupallisen luonteen johdosta.  

Nykyään suuri osa liikunta- sekä kulttuuritarjonnasta, joihin etuseteleitä käytetään, ovat luonteeltaan kaupallisia. Liikunta- ja kulttuurisetelit käyvät tuhansissa erilaissa kohteissa, kuten mm. kuntosaleissa ja -keskuksissa, uimahalleissa, laskettelukeskuksissa sekä tiedekeskuksissa, joista suuri osa on kaupallisia toimijoita. Tämän takia messuja ei tulisi asettaa enää erilaiseen asemaan niiden kaupallisuuden vuoksi. Nykyinen asetus sisältää markkinoita vääristävän tekijän. Sen vuoksi asia tulisi korjata kaikille palveluita tarjoaville tasapuoliseksi. 

Messu- ja tapahtumajärjestäjät ry:n edustajat ovat tavanneet vuonna  2015  valtiovarainministeriön vero-osaston henkilöstöä asian tiimoilta. Tuolloin edustajat totesivat, että monet yleisömessut ovat luonteeltaan sen tyyppisiä, että niihin olisi mahdollista perustellusti soveltaa samoja sääntöjä kuin muihin työnantajan tukemiin omatoimisiin liikunta- ja kulttuuritoimintoihin.