Metsänomistajat eri puolilla Suomea ovat jo pitkään tuoneet esiin huolensa hirvikannan koosta ja sen aiheuttamista merkittävistä metsätuhoista. Hirvet vaikeuttavat erityisesti metsien uudistamista, ohjaavat puulajivalintoja yksipuolisemmiksi ja aiheuttavat huomattavia taloudellisia menetyksiä yksityisille metsänomistajille sekä koko metsätaloudelle. Lisäksi vahinkojen vaikutukset ulottuvat luonnon monimuotoisuuteen, kun esimerkiksi lehtipuiden ja sekametsien kasvatus vaikeutuu. 

Keskustelu on kärjistynyt sen vuoksi, että metsänomistajat kokevat, ettei heidän näkemyksiään huomioida riittävästi hirvikannan hoitoa koskevassa päätöksenteossa. Riistaneuvostojen ja muun riistahallinnon roolia on kritisoitu siitä, että päätöksenteossa korostuvat metsästykselliset ja harrastukselliset näkökulmat metsätaloudellisten ja ekologisten vaikutusten kustannuksella. Tämä on heikentänyt luottamusta järjestelmään ja lisännyt vastakkainasettelua eri toimijaryhmien välillä. 

Viimeisimmissä ministeriön kannanotoissa on todettu, että nykyinen järjestelmä on pääosin toimiva eikä merkittäviä muutoksia tarvita. Tällainen linja on herättänyt kysymyksiä siitä, miten järjestelmän toimivuutta arvioidaan, millaista tutkimustietoa hyödynnetään ja miten eri osapuolten kokemat haitat huomioidaan päätöksenteossa. 

Metsät ovat Suomelle keskeinen luonnonvara niin taloudellisesti, ekologisesti kuin kulttuurisestikin. Siksi hirvikannan hoidon tulee olla kestävää, tasapainoista ja laajasti hyväksyttyä. Tämä edellyttää läpinäkyvää päätöksentekoa, ajantasaista tutkimustietoa sekä aitoa vuoropuhelua eri osapuolten välillä.