Suomen kokonaisturvallisuusmalli perustuu viranomaisten sekä julkisen ja yksityisen sektorin tiiviiseen yhteistyöhön. Venäjän hybridivaikuttaminen uhkaa Eurooppaa, ja tässä turvallisuustilanteessa on entistä tärkeämpää arvioida ja vahvistaa järjestelmämme kestävyyttä monenlaisissa kriisitilanteissa.  

Siviilipalveluksen suorittaneet ovat tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuuden järjestelmää. Heidän osaamisensa voisi poikkeusoloissa olla merkittävä voimavara erityisesti huoltovarmuuden, terveydenhuollon ja muiden kriittisten toimintojen tukemisessa. Kriisitilanteet asettavat kuitenkin viranomaisten resurssit usein äärimmäiselle koetukselle, joten on ratkaisevan tärkeää, että kaikki käytettävissä olevat voimavarat saadaan tehokkaasti hyödynnettyä.  

Nykyinen lainsäädäntö ja toimintakäytännöt eivät kuitenkaan määrittele siviilipalveluksen suorittaneiden tehtäviä ja vastuita poikkeusoloissa yhtä selkeästi ja kattavasti kuin asevelvollisten osalta. Tämä puute voi estää heidän osaamisensa ja resurssiensa täysimääräisen hyödyntämisen kriisitilanteissa, jolloin yhteiskuntamme toimintakyky voi heikentyä.  

Perustuslain mukaan oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla. Siviilipalveluslain mukaan asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, määrätään suorittamaan siviilipalvelusta. Siviilipalveluksen kesto on 347 päivää, ja siihen sisältyy peruskoulutusjakso, yhteiskunnalle hyödyllinen siviililuonteinen työpalvelus, täydennyspalvelus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus. Siviilipalvelusvelvollisuus päättyy sen vuoden lopussa, jolloin velvollinen täyttää 30 vuotta. Tämän jälkeen henkilö kuuluu siviilivarantoon 50-vuotiaaksi asti ja lisävarantoon 60-vuotiaaksi asti.