Aikuisopettajien liitto AKOL ry teki syyskuussa jäsenistölleen kyselyn tavoitteenaan selvittää, millaisia muutoksia ammatillisen koulutuksen reformi on tuonut opetustyöhön ja mitkä asiat askarruttavat eniten. Kyselyn tulokset olivat hälyttäviä. Puolet kyselyyn vastanneista opettajista oli huolissaan työssä jaksamisestaan. 40 prosenttia koki, ettei edes välttämättömiä työtehtäviä ennätä tehdä työajalla. 36 prosenttia koki, ettei opettajana voi enää tehdä työtään kunnolla. 35 prosenttia vastanneista oli lisäksi huolissaan työnsä jatkuvuudesta.  

Kysyttäessä opettajilta, mitä muutoksia reformi on tuonut heidän työhönsä, monet kuvasivat avoimissa vastauksissaan, että toiminta on kaaoksessa, työaikaa on mahdoton hallita eivätkä johtajatkaan tiedä, missä mennään. Myös huoli omasta ammatillisesta roolista ja aikuispedagogiikan tulevaisuudesta tuli monissa vastauksissa esille.  

Ammatillisen koulutuksen opiskelijoilta saatu palaute kertoo samaa karua totuutta. Opiskelijat ovat huolissaan opetuksen laadun lisäksi opetuksen määrästä ja siitä, etteivät he saa riittäviä valmiuksia ammatissa toimimiseen. Reformin lähtökohtana on ajatus itseohjautuvasta opiskelijasta. Työssäoppiminen sopii joillekin, mutta toiset kokevansa jäävänsä työpaikalla syrjään ilman tukea.  

Henkilökunnan ja lähiopetuksen vähentymiset merkitsevät sitä, että ne, jotka tarvitsevat erityistä tukea, jäävät sitä ilman ja syrjäytyvät. Esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoilla tilanne voi olla seuraava: maanantait ja perjantait ovat itsenäistä opiskelua. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina on opetusta, mutta vain pari tuntia päivässä. Lähihoitajan ammattia ei opi tällä tavalla. 16—17-vuotiaalla nuorella ei ole välttämättä riittäviä valmiuksia näin suureen itsenäisen opiskelun määrään. Suurin osa nuorista tarvitsee ohjausta ja tukea opinnoissaan sekä ikäistään seuraa.