Toisen asteen opiskelijoille vuonna 2019 teetetyssä kouluterveyskyselyssä 80 tyttöä tai naista kertoi, että heidän sukuelimensä on silvottu. Heistä 51 on syntynyt Suomessa. Todellisuudessa luvun on arvioitu olevan suurempi, sillä esimerkiksi lukiolaisista vain 70 prosenttia vastasi kyselyyn. Kaikki ikäluokkaan kuuluvat tytöt eivät opiskele toisella asteella, eikä silpomista koskevaa kysymystä sisällytetty peruskoulujen kyselyyn.  

Kouluterveyskyselyn luvut ovat hälyttäviä. Valitettavasti totuus on hyvin todennäköisesti vielä tätäkin karumpi. Tyttöjen silpomisesta olisi perusteltua kysyä ensi vuonna toteutettavassa kouluterveyskyselyssä myös peruskoulun oppilailta, jotta saadaan kattavampi kuva rikoksen yleisyydestä Suomessa. THL:n mukaan seuraavasta kouluterveyskyselystä silpomiskysymys jätetään kokonaan pois, sillä saadut tulokset tyttöjen silpomisen yleisyydestä eivät puolla sitä, että kysymys ympärileikkauksesta nostettaisiin vakituisten kysymysten joukkoon. Maahanmuuttajalasten ihmisoikeuksia puolustava Fenis Helsinki on esittänyt huolensa silpomiskysymyksen poisjättämisestä ja riskiryhmään kuuluvien tunnistamisesta. 

Pääministeri Marinin (sd) hallitusohjelmassa on kirjaus sukuelinten silpomisen vastaisen työn resurssien turvaamisesta. Silti toimia näiden törkeiden ja epäinhimillisten rikosten torjumiseksi ei ole vielä tehty. Tyttöjen silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus. Se loukkaa tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeutta sekä aiheuttaa heille loppuiäksi terveydellisiä, sosiaalisia ja seksuaalisia vahinkoja.  

Eduskunnalle luovutettiin kesäkuussa 2019 kansalaisaloite tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Aiheesta on jätetty myös lakialoite syksyllä 2019. Lakialoitteella on tarkoitus vahvistaa sukuelinten silpomisen ennaltaehkäisyä, vauhdittaa tekojen tuloa viranomaisten tietoon sekä koventaa teoista määrättäviä rangaistuksia.  

Silpomisen kieltävä erillislaki olisi vahva viesti siitä, että tyttöjen silpominen on rikos Suomessa. Tekojen rangaistavuutta ei ole tällä hetkellä tuotu selkeimmällä mahdollisella tavalla esiin lainsäädännössä. Silpomisen rangaistavuus ei aina ole tarpeeksi hyvin yleisessä tiedossa, vaikka teot ovat rikoslain vastaisia törkeänä pahoinpitelynä. Muissa Pohjoismaissa silpominen on kielletty erillislailla. Tärkeää olisi selkeyttää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulujen velvollisuutta ilmoittaa poliisille ja lastensuojelulle, kun ne havaitsevat mahdollisia silpomistapauksia tai epäilevät, että nuorella on riski joutua silpomisen uhriksi.