KIRJALLINEN KYSYMYS 494/2012 vp
KK 494/2012 vp - Kari Uotila /vas ym.
Tarkistettu versio 2.0
Lapsen vieraannuttaminen etävanhemmastaan avioerotilanteessa
Eduskunnan puhemiehelle
Yhä useampi suomalainen perhe käy
läpi avioeron. Valitettavasti myrskyisä ero johtaa
monesti siihen, että lapsen yhteys toiseen vanhempaan heikentyy
tai jopa katkeaa. Joissakin tapauksissa syynä on lähivanhemman
harjoittama vieraannuttaminen. Vieraannuttamisella tarkoitetaan
sitä, että lapsen kanssa asuva vanhempi pyrkii
estämään tapaamiset ja yhteydenpidon
etävanhemman ja lapsen välillä. Lisäksi
vieraannuttamiseen kuuluvat tavallisesti väärät
ja perusteettomat toista vanhempaa koskevat syytökset.
Lopulta lapsen myönteinen suhtautuminen etävanhempaan
muuttuu kielteiseksi.
Lasta koskevat riita-asiat vaikuttavat aina kielteisesti lapsen
hyvinvointiin, ja asiantuntijoiden mukaan vieraannuttaminen vahingoittaa
lapsen kehitystä vakavasti. Kun lapselta estetään terve
suhde toiseen vanhempaan, seuraa kauaskantoisia ongelmia. Lojaliteettiongelmat
ja valinnan tekeminen vanhempien välillä vahingoittavat
lapsen psyykkistä kehitystä. Toisen vanhemman
leimaaminen pahaksi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsen identiteetille.
Vieraannutettujen lasten on todettu kärsivän aikuisiässä huonommasta
itsetunnosta, masennuksesta, päihdeongelmista sekä vaikeudesta
luottaa ihmisiin. Yhdysvaltalaisen vieraannuttamista tutkineen Amy
J.L. Bakerin tutkimustulokset osoittavat, että vieraannutetuista
lapsista 70 % kärsi aikuisiässä merkittävistä masennusoireista,
68 %:lla ilmeni itseen kohdistuvia kielteisiä tunteita,
42 % koki vaikeuksia itseensä ja
muihin ihmisiin luottamisessa, ja 33 %:lla oli
vakavia alkoholin ja muiden päihteiden käyttöön
liittyviä vaikeuksia.
Kotimaisten arvioiden mukaan 8—10 % avioeroperheiden
lapsista kärsii vieraannuttamisesta. Eronneiden lapsiperheiden
määristä arvioituna vieraannutettuja
lapsia on Suomessa joka vuosi useita satoja. Vieraannuttamisoireyhtymä (Parental
Alienation Syndrome) on hyväksytty tuomioistuimissa viralliseksi
diagnoosiksi esimerkiksi Saksassa, Kanadassa, Israelissa, Australiassa
ja USA:ssa. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myöntänyt
ilmiön olemassaolon. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
velvoittaa lähivanhemman kunnioittamaan lapsen oikeutta
tavata toista vanhempaansa sekä pitää tähän
yhteyttä. Lain mukaan vanhempien tulee lapsen etua ajatellen
pyrkiä tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vieraannuttaja rikkoo
em. lain lisäksi myös YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, jonka
mukaan lapsella on oltava mahdollisuus tuntea molemmat vanhempansa
ja olla heidän hoidettavanaan, mikäli tämä on
mahdollista. Kyseessä on ihmisoikeusrikkomus, jota lasten
asioita ratkovat tahot eivät Suomessa vielä tunnista riittävän
hyvin. Lasten suojelemiseksi sosiaalityön ammattilaisia
ja tuomioistuimia tulee kouluttaa tunnistamaan vieraannuttaminen
ja heille tulee antaa välineet vieraannuttamisen katkaisemiseksi.
Valitettavasti sovitteluun perustuvat Follo- ja Fasper-hankkeiden
kaltaiset välineet eivät toimi vieraannuttamistilanteissa.
Vaikka vieraannuttava vanhempi saattaa suostua vapaaehtoisiin sovitteluprosesseihin,
hän ei oireyhtymän mukaisesti pyri todelliseen
sovitteluun. Pahimmillaan sovitteluprosessi tukee vieraannuttajan
päämäärää hänen
käyttäessään sovittelumenettelyä työkaluna
ajan pelaamiseen. Tämän vuoksi tarvitaan muita
ratkaisuja. Vieraannuttamisen kriminalisoiminen olisi vahva signaali,
ja sillä olisi ennalta ehkäisevä vaikutus
tahalliseen vieraannuttamiseen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus valmis valmistelemaan lakia lapsen vieraannuttamisen
kriminalisoimiseksi ja
mihin muihin sovitteluhankkeiden ulkopuolisiin toimenpiteisiin
hallitus aikoo ryhtyä suojellakseen lapsia vieraannuttamiselta
nykyistä paremmin?
Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta
2012
- Kari Uotila /vas
- Raimo Piirainen /sd
- Oras Tynkkynen /vihr
- Kari Tolvanen /kok
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Kari Uotilan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 494/2012 vp:
Onko hallitus valmis valmistelemaan lakia lapsen vieraannuttamisen
kriminalisoimiseksi ja
mihin muihin sovitteluhankkeiden ulkopuolisiin toimenpiteisiin
hallitus aikoo ryhtyä suojellakseen lapsia vieraannuttamiselta
nykyistä paremmin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Avioeroon tai avoliiton hajoamiseen liittyvät tilanteet
ovat usein vaikeita, etenkin jos perheessä on lapsia. Vanhemmuus
jatkuu parisuhteen päättymisen jälkeenkin
ja lapsen edun mukaista olisi se, että vanhemmat pääsisivät
sopimukseen lapseen liittyvistä asioista. Ensisijaisena
tavoitteena onkin mahdollisimman varhainen puuttuminen vanhempien
välisiin ristiriitoihin ja sovinnollisen ratkaisun aikaansaaminen
erotilanteessa.
Vanhemmat voivat tehdä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
sopimuksen, jonka sosiaaliviranomainen vahvistaa. Riitatilanteissa
asian ratkaisee tuomioistuin. Jos lapsen edun mukaiseksi harkittua
tuomioistuimen päätöstä tai
sosiaaliviranomaisen vahvistamaa sopimusta ei noudateta,
lasta tapaava vanhempi voi turvautua täytäntöönpanomenettelyyn
lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen
täytäntöönpanosta annetun lain
(619/1996) mukaisesti.
Lapsia koskevassa lainsäädännössä tavoitteiden
ja keinojen on oltava oikeasuhtaisia. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta
koskevan päätöksen täytäntöönpanosta
annetussa laissa vaikeita täytäntöönpanotilanteita
on pyritty ratkaisemaan painottamalla täytäntöönpanosovittelun
merkitystä. Sovittelun tarkoituksena on edistää asianosaisten
yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi tuomioistuimen
päätöksen edellyttämällä tavalla.
Päätöksen täytäntöönpanon
tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko, joka voidaan tuomita maksettavaksi.
Lapsi voidaan myös määrätä noudettavaksi,
jos voidaan pitää todennäköisenä,
että tapaaminen muutoin jää toteutumatta,
ja jos tähän on lapsen edun kannalta erittäin
painavia syitä.
Vaikeiden huoltoriitojen yhteydessä esitetään väitteitä siitä,
että vanhempi pyrkii vieraannuttamaan lapsen toisesta vanhemmastaan.
Vieraannuttamisen kriminalisointi tai muut rikosoikeudelliset toimenpiteet
eivät ole parhaita keinoja perheoikeudellisten ongelmien
ratkaisemiseen. Rikosprosessi on omiaan kärjistämään
vanhempien välistä riitaa entisestään,
mikä puolestaan vaikuttaa haitallisesti lapseen. Ylipäänsä rikosoikeuden
käyttäminen on viimesijainen keino puuttua yhteiskunnallisiin
ongelmiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen
uuden rikostunnusmerkistön säätämistä on
tarkkaan pohdittava mahdollisuus puuttua havaittuihin epäkohtiin
muilla keinoilla ja olemassa olevien keinojen käyttöä mahdollisesti
tehostamalla.
Vieraannuttamisen kriminalisointi olisi muutoinkin vaikeaa,
sillä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti
tunnusmerkistön tulee olla täsmällinen
ja tarkkarajainen. Vieraannuttamista on kuitenkin vaikea määritellä selväpiirteisesti.
Se voi esimerkiksi olla passiivista tai ilmetä aktiivisina
toimenpiteinä. Vanhempi voi vieraannuttaa lasta paitsi
tietoisesti, myös tiedostamattaan.
Kriminalisointiperiaatteisiin kuuluu se, että kriminalisointi
ei saa aiheuttaa ylipääsemättömiä tai
mielivaltaisesti ratkaistavia näyttöongelmia.
Näyttökysymykset voisivat tässä tapauksessa
muodostua vaikeiksi. Vieraantuminen voi johtua useista erilaisista
tekijöistä, eikä lapsen haluttomuus tavata
toista vanhempaansa johdu aina pelkästään
toisen vanhemman käytöksestä. Esimerkiksi
sen ratkaiseminen, milloin tapaamisen estyminen on tapahtunut hyväksyttävästä syystä
ja
milloin ei, voisi olla vaikeaa. Rikosilmoitusta voitaisiin käyttää myös
kiusantekotarkoituksessa. Vaarana olisi, että lapsen asema
jää lopulta taka-alalle vanhempien välisen
riitelyn laajentuessa edelleen.
Lapsia koskeva lainsäädäntö on
alue, joka edellyttää tavanomaista hienovireisempien
keinojen käyttämistä. Toimenpiteissä on
aina kiinnitettävä huomiota siihen, mikä on
niiden vaikutus lapseen. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan
päätöksen täytäntöönpanosta
annetussa laissa on nimenomaiset säännökset
ja sanktiot niitä tilanteita varten, joissa lapsen huollosta
tai tapaamisoikeudesta annettua päätöstä ei
noudateta. Lapsen edun mukaisen ratkaisun löytämiseksi on
tärkeää, että perheasioita hoitavat
viranomaiset osaavat havaita vieraannuttamisen ja mahdollisesti
myös sen taustalla olevat syyt. Tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden
koulutuksessa annetaan valmiuksia näihin tilanteisiin.
Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta
2012
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 494/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Kari Uotila /vänst m.fl.:
Är regeringen redo att bereda en lag för att
kriminalisera fjärmande av barn från den ena föräldern
och
vilka andra åtgärder utanför medlingsprojekten
avser regeringen vidta för att i högre grad än
för närvarande skydda barn från fjärmande?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Det uppkommer ofta svåra situationer när ett äktenskap
eller ett samboförhållande upplöses,
i synnerhet om det finns barn i familjen. Även om parförhållandet
upphör fortsätter föräldraskapet och
det är till barnets bästa om föräldrarna
kan nå en överenskommelse om frågor som
rör barnet. Det primära målet är
därför att på ett så tidigt
stadium som möjligt ingripa i tvister mellan föräldrarna
och nå en uppgörelse i godo vid en separation.
Föräldrarna kan ingå avtal om vårdnaden
om barnet och umgängesrätten. Avtalet fastställs
av socialmyndigheten. Om föräldrarna är
av olika åsikt, avgörs frågan av domstol.
Om ett domstolsbeslut eller ett av socialmyndigheten fastställt
avtal som syftar till barnets bästa inte iakttas, kan den
förälder som har umgängesrätt
med barnet tillgripa verkställighetsförfarande
i enlighet med lagen om verkställighet av beslut beträffande
vårdnad om barn och umgängesrätt (619/1996).
I lagstiftningen om barn ska mål och medel stå i
rätt proportion till varandra. I lagen om verkställighet
av beslut beträffande vårdnad om barn och umgängesrätt
har strävan varit att lösa svåra verkställighetssituationer
genom att understryka vikten av verkställighetsmedling.
Syftet med medlingen är att främja samverkan mellan
parterna för att tillgodose barnets välfärd
enligt domstolens beslut. Verkställigheten av beslutet
kan förenas med vite, som kan dömas ut. Det kan
också bestämmas att barnet ska hämtas,
om det kan anses sannolikt att sammanträffandet inte annars kommer
till stånd, och om det finns synnerligen vägande
skäl till detta med tanke på barnets bästa.
I samband med svåra vårdnadstvister framförs det
påståenden om att den ena föräldern
försöker fjärma barnet från
den andra föräldern. Att kriminalisera fjärmande
eller vidta andra straffrättsliga åtgärder är
inte det bästa sättet att lösa familjerättsliga
problem. En straffprocess kan ytterliga tillspetsa tvisten mellan
föräldrarna, vilket för sin del inverkar
skadligt på barnet. Över huvud taget bör
straffrättsliga medel tillgripas som sista åtgärd
vid samhälleliga problem. Detta innebär att man
innan ett nytt brottsrekvisit stiftas noggrant bör överväga
andra medel för att ingripa i missförhållandena,
eventuellt också genom att effektivera användningen
av de medel som redan finns.
Att kriminalisera fjärmande skulle också annars
vara svårt, eftersom brottsrekvisitet utifrån den
straffrättsliga legalitetsprincipen bör vara exakt
och noggrannt avgränsat. Det är emellertid svårt
att ge en klar definition av fjärmande. Det kan t.ex. vara
passivt eller ta sig uttryck i aktiva åtgärder.
Den ena föräldern kan fjärma barnet från
den andra medvetet, men också omedvetet.
Till kriminaliseringsprinciperna hör att en kriminalisering
inte får ge upphov till bevisproblem som är oöverstigliga
eller som avgörs på ett godtyckligt sätt.
Bevisfrågorna kan i detta fall bli svåra. Fjärmandet
kan bero på flera olika faktorer, och att barnet inte vill
träffa den ena föräldern beror inte alltid
enbart på den andra förälderns agerande.
Det kan t.ex. vara svårt att avgöra när
ett sammanträffande förhindrats av godtagbara
eller icke-godtagbara skäl. En polisanmälan kan
också ha till syfte att göra förtret.
Det finns en risk för att barnets ställning när
allt kommer omkring får en undanskymd roll medan tvisten mellan
föräldrarna eskalerar.
Lagstiftningen om barn är ett område där
tillvägagångssätten måste kännetecknas
av större lyhördhet än normalt. Åtgärderna
måste alltid vidtas med hänsyn till hur de påverkar
barnet. I lagen om verkställighet av beslut beträffande vårdnad
om barn och umgängesrätt finns uttryckliga bestämmelser
och sanktioner för de fall då beslutet om vårdnaden
om barnet eller umgängesrätten inte iakttas. För
att finna en lösning som tar fasta på barnets
bästa är det viktigt att de myndigheter som sköter
familjeärenden förmår identifiera fjärmande
och eventuellt också de bakomliggande orsakerna. I utbildningen
för domare och socialarbetare ges färdigheter
för sådana situationer.
Helsingfors den 27 juni 2012
Justitieminister Anna-Maja Henriksson