Liikunnan ja valmennuksen merkitys kansanterveydelle on kiistaton. Liikkumattomuuden ja elintapasairauksien kustannusten on arvioitu nousevan Suomessa useisiin miljardeihin euroihin vuosittain. Ennaltaehkäisevillä toimilla, joihin ammattimainen liikunta- ja valmennuspalvelu olennaisesti kuuluu, voidaan vähentää terveydenhuollon kuormitusta ja parantaa työ- ja toimintakykyä. 

Nykyinen arvonlisäverokohtelu asettaa kuitenkin liikunta-alan toimijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Ohjattu liikunta ja ryhmäliikunta kuuluvat alennettuun 14 prosentin verokantaan, mutta yksilövalmennus ja personal training, joissa painopiste on opetuksessa, ohjauksessa ja neuvonnassa, verotetaan yleisellä 25,5 prosentin verokannalla. Samaan aikaan fysioterapia ja tietyt muut terveydenhuollon palvelut ovat arvonlisäverottomia. 

Käytännössä tämä johtaa tilanteeseen, jossa korkeammin koulutettujen (ammattikorkeakoulun ja yliopiston käyneiden) ja laaja-alaisempaa osaamista tarjoavien liikunta-alan ammattilaisten palvelut ovat asiakkaalle kalliimpia kuin vähemmän yksilöllinen ohjaus. Nykyinen veromalli voi jopa ohjata valmentajia rajaamaan ammattitaitoaan, jotta palvelu voitaisiin laskuttaa alemmalla verokannalla. Tämä on vaikeasti perusteltavissa kansanterveyden ja ennaltaehkäisevän toiminnan näkökulmasta.  

Arvonlisäverodirektiivin asettamat reunaehdot tunnistaen hallitusohjelmassa on kuitenkin linjattu, että liikunnan tukemista verotuksen keinoin selvitetään ja liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverokohtelua pyritään selkiyttämään liikkumiseen kannustavaksi.